Sipi olikin kutsunut lounaalle vain parikymmentä henkeä, joten ehdittiin jopa jutella melkein kaikkien kanssa. Paitsi tietty, istuin Eevan vieressä ja naurettiin kovaäänisesti kaikille vanhoille jutuille. Mutta ah kuinka hyvää se kunnolla nauraminen tekikään.
Ruoka oli juhlissa aivan erinomaista. Vaikka Paavo tietty jännitti jo mennessä, että siellä on tietty lihaa ja läskiä. Mutta eipäs ollutkaan, vaan tosi hyvää kalaa ja älyttömän herkullista valkosuklaajälkiruokaa, nam nam. Ja kun päälle sai vielä kupin hyvää teetä, niin namskis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti