Joulufiiliksissä

Tämän joulun paras juttu oli tietenkin se, että saan olla kahden ihanan ipanan mummu! Siis Adalla on pikkuveli nimeltään Elias. On se vaan hienoa kuulua ihan eri kastiin, siis mummukastiin.

Aadis esiintyi niin kuin vain 1-vuotias voi esiintyä edukseen ja varsinkin vaari on kyllä jo kiedottu pikkurillin ympärille. Elias on vielä niin pieni, että sylissä sai pitää vaikka kuinka paljon. Hän on sellainen pieni teräsmies.

Sain "keskeneräisten käsitöiden" joukolta aivan ihanan amarylliksen! Todella kaunis ja saan nauttia siitä vielä pitkään, sillä juuri jouluaattona se aukaisi ensimmäisen kukan. Meidän äiti sai amaryllikset kukkimaan aina seuraavanakin jouluna, minä taas kerran yritin, mutta epäonnistuin. No jos tästä kukasta sitten onnistuisi...

Yleensä meillä on joulun ainakin kolme joulukuusta, joista sitten valitaan se sisälle tuotava. Tänä vuonna isäntä toi kuusen suoraan sisään ja koristeli sen. Mukavaa. Ja kuusi oli kaunis niin kuin aina. Kissatkin antoivat sen olla rauhassa. Siis jouluna meillä oli kaksi kissaa Pecus ja Vidia. Ja tietty Usva-koira härväsi joukossa mukana. Ukkoja, akkoja, kissoja, koiria... Mikäs sen mukavampaa kuin on kunnon härdelli menossa :) Siis kotosalla kävi tietty koko muukin porukka:)

Muistelen aina jouluna vanhan kodin joulua. Minun tehdävänäni oli kiillottaa kuparipannut ja siivota ompelulaatikko. Itselläni on kaksi kuparipannua. Tuo pienempi on vanhemmiltani häälahjaksi saatu pannu. Sillä Signe-mummu keitti itselleen kahvit. Pannu on tinattu, eli kyllä sillä vieläkin voisi kahvit keittää. Tuon toisen olen saanut isännältä, huutokauppatuliaisena.

Tänä jouluna seimi olikin esillä meidän kirkossa, joten kotiin sitä en sitten laittanut ollenkaan. Ensi vuonna sitten, jos vaikka saisin siihen tehtyä ne tietäjät. Loppiainen

Käsitöitä on tullut väsättyä, vaikka niin päätin, että nyt pidän taukoa. Aadikselle on valmistunut villahaalari, isännälle sukat... ja nyt etsin Eliakselle villatakin ohjetta...

Kuppi teetä, eikö.

Mustakylkinen suomalainen käyttöpuukko

Siis se on nyt sitten kuivumista vailla valmis. Onneksi Kalle auttoi minua vähän sen tupen leikkaamisen kanssa, olisin kuulemma vuollut itseäni siinä samalla (todennäköisesti). Mutta tässä muutamia kuvia puukoista.

Puukot likoavat pellavaöljyssä kahvitauon verran.

Valutusta. Minun on oikeanpuoleinen.

Tässä se sitten on. Tuppi on vielä vähän kostea, joten sen kuivumista pitäisi odotella pari päivää.

Suosittelen kyllä kaikille puukkokurssia, oli varsin elämyksellinen kurssi. En oikeasti olisi itsestäni uskonut, että saan sen tehtyä. Openahan meillä oli seppä Virtanen. Kärsivällisyys riitti neljän naisen opettamiseen ja neuvomiseen. Suurin koetus oli varmaan kuitenkin meidän kalkatus :D. Mukavaa oli!

Ada-neidin villatakki on nappeja vailla valmis. Ohje löytyy täältä. Takki on jo kyllä höyrytettykin ja minusta siitä tuli ihan kiva. Adalle villatakki on kyllä vähän liian suuri, mutta pitäähän kasvunvaraa olla. Lankana ohjeessa mainittu Dropsin baby alpakka silkki. Aivan ihana lanka, mukava oli neuloa, paljon tunnetta mukana (villatakin ohjeen nimi on Lea).

Nyt kuitenkin on jo iltapäiväteen aika.

Puukkokurssi

No huomenna se sitten alkaa se puukkokurssi. Saa nyt sitten nähdä tuleeko siitä mitään? Elämä on täynnä jännitystä.

Lankojen ostolakkokin tässä kaatui. Eihän sille mitään voi, jos yhtäkkiä kuulee olevansa MUMMU! Jeee! Sitä on kuulkaa odotettu. Ja nyt sitten meidän elämässä on ihana pieni ihmisen alku nimeltään Ada Lea Helmiina. Nam. Mukavaa, kun Adalla on nimenään myös Lea, sillä meidän mummi eli äitini nimi oli myös Lea(-Kaisa). Ja hyvää mieltä tuli taas oikein kovasti. Niin niistä langoista, tilasin sitten Tapion Kaupasta vähän ihanaa vaaleanpunaista babysilkkialpakkaa :). Ja siitä sitten pitäisi tulla Adalle villatakki, näin aluksi.

Ja kyllä kiitos, kuppi teetä ja vielä on jäljellä hedelmäkakkua, nam.

Mummin parhaat ohjeet

Äitini, siis mummi, oli kova ohjeiden antaja. Meillä sanotaan edelleenkin, että "Ohjeita tulee". Tänään löysin isän puvun taskusta pienen lapun, jossa luki päällä Mummin parhaat ohjeet.

Ja tässä ne ohjeet sitten ovat:

• Älä nuku puolille päivin (eli herää ennen yhdeksää).
• Pese kädet heti herättyäsi.
• Syö aamupalaksi puuroa tai juo ainakin kuppi teetä.
• Peittele sänky joka päivä.
• Koko päivää ei saa olla sisällä, vaan välillä pitää olla myös ulkona.
• Kun radioista tulee kirkonmenot tai toivekonsertti, ei saa möykätä.
• Älä puhu rumia äläkä huuda. Esimerkiksi "turpa kiinni" sijaan pitää sanoa, että "suu suppuu".
• Ruokapöydässä ei saa maata, pitää istua ryhdikkäästi ja kyynäpäitä ei saa pitää pöydällä.
• Syö lautanen tyhjäksi.
• Ruokapöydästä ei saa nousta ennen kuin kaikki ovat syöneet. Jos on kuitenkin pakko nousta, niin muista kysyä lupa :"Saanko nousta pöydästä?".
• Laita lautasliinasi talteen seuraavaa ruoka-aikaa varten.
• Pese aina pyykkiä. Pyykkikoneeseen kannattaa laittaa kaikki mikä liikkuu, ei liiku tai muuten vaan, vaikka se ei olisi edes likainen.
• Mankeloi lakanat.
• Tikkiä pelatessa muista: maata maalle pakko, ylimenopakko ei.
• Kun menet nukkumaan, ota yövettä sängyn viereen.

Meidän äiti oli aivan loistava henkilö ja välillä kävi hermoille niin, että... siis ihan äiti:). Mutta ehkä mekin teimme kaikkemme ajaessamme äitimme hermoraunioksi:). Äiti teki maailman parasta ruokaa, varsinkin silakkalaatikkoa! Namskis.

Aamupalaa mummilla sai, jos nousi ylös ennen yhdeksää, ja oli muistanut pestä kädet. Meillä oli tapana myös vötkyillä puolille päiville, eli keittää vaan aina uutta teetä ja jatkaa aamupalapöydässä istumista (siinä käytiin kaikki asiat läpi, ja jokaisellahan oli tietenkin oma mielipiteensä). Mummi pesi myös pyykkiä aina, siis ihan aina. Jos ei ollut pestävää, niin äitipä otti laatikosta pöytäliinoja, joita ei ollut vähään aikaan käytetty (täytyyhän niitä toki välillä pestaä...). Ei kun pöytäliinat koneeseen. Sitten ne mankeloitiin ja kenelläkään ei ollut niin sileitä pöytäliinoja kuin meidän äidillä.

Siinä siis ohjeita, ei huonoja, vai mitä?