keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Kesä

Todellisia kesäpäiviä on kyllä riittänyt enemmän kuin omaksi tarpeeksi. Tällaiselle syys- ja talvi-ihmisille nämä ovat kyllä aika kärsimystä. Jos voisi vain istua hiljaa omissa aatoksissa ja välillä pulahtaisin veteen, silloin nauttisin näistä keleistä.

Katselen tässä museon ikkunasta ulos ja miten hienoja pilviä näkyy taivaalla. Tosi upeita, oikeita pumpulipalloja. Pilvet menevät vain aivan muualla, sillä ei täällä juuri varjoja näy. Uimisesta sai hetken viilennyksen, mutta kun sotkin fillarilla museolle, niin hiki on taas.

Pojat pesivät eilen mattoja ja tänään kuulemma jatkavat taistelua mummujen ja muiden täti-ihmisten kanssa pesupaikoista. Toinen poltti selkänsä ja toinen pohkeensa. Onneksi on niin kuuma, ettei saunaa ole lämmitetty pariin päivään, niin poikien ei tarvii mennä käpristelemään saunan lauteille. Kylpytynnyrissä oli eilen +17, ja se tuntui ihanalta, verrattuna siihen, että uimarannan vesi oli jotain +26.

Nyt on pelastettava perhonen sisätiloista ulos.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Huokaus

Siis ihan positiivinen huokaus, sillä kesän tai oikeastaan koko vuoden kiireisin aika on ohi! Nyt voinkin sitten rauhoittua ja nauttia ihan oikeasti kesästä. Vaikka sitten täällä museolla.

Huomenna täällä alkaakin kuvataidepajapäivät kehitysvammisille. Viime vuonna kokeilin eka kertaa ja meillä oli ihan älyttömän mukavaa. Toivottavasti näitä sateettomia päiviä riittää sitten vielä kaksi.

Käsitöitä en oikein ehdi nyt tehdä, on olevinaan kaikkea muuta, kuten uimista! Ah, eilen illalla lilluin vedessä tosi tyytyväisenä sen viileydestä. Harrastin tähtikelluntaa ja katselin sinistä taivasta, jossa välillä jokin lintu sujahti kuin kuin suihkukone ohi. Vaikka kuinka olenkin syksyihminen, niin kyllä kunnon kesäpäivä on sentään jotain.

Kissat sen sijaan nauttivat olostaan Soralassa ihan hirveesti. Viime yönä joskus 2 aikaan Vidia neiti istui keittiön laittialla ja asioita oli vaikka kuinka. Siihen sitten Pecus, ja sehän tiesi kunnon ravia ympäri huushollia. Puuh. Menin sitten takaisin nukkumaan ja nukahdin hurjaan jyminään. Miten ihmeessä kaksi kissaa saa niin mielettömän metelin aikaiseksi? Miau! Vidia ja Pecus katselevat muuten kuvassa naapurin Kyöstiä, joka vapaana vaeltaa meidän pihaan elvistelemään kaupunkilaiskissoille.