28 vuotta

Siis naimisissa, saman miehen kanssa. Eilen oli se päivä, jolloin meidät vihittiin, anoppi kuoli ja Pertunmaalla tippui pienkone - ei kylläkään samana vuonna. 28 vuotta on ihan hirveen pitkä aika! Hääpäivänä aina mietin, että mitä olen saanut aikaiseksi?? Noh 3 lasta, hurjan määrän erilaisia opintoja hmmm kauhean kasan säälittäviä käpyviritelmiä - mitä muuta sitä ihminen oikein tarvitseekaan!:)

Tammikuinen sininen hetki Joutsantiellä

Neiti Vidia kissa Keränen on meillä jälleen. Tänä aamuna kissalle piti avata ovi ehkä noin 10 kertaa, ja sitten kun kaikki on hereillä, neiti voi nukkua nojatuolissa sen näköisenä, että "Älkää häiritkö". Hassua, miten elämä voi pyöriä yhden pienen kissan ympärille, mutta on se niin ihana ja pehmoinen. Sitä paitsi, Vidia käy edelleen minun kanssa saunassa...

Muutamat lapaset ovat valmistuneet, vasemmalla ja ihan oikealla on Puroa, toinen vasemmalta Pirtin kehräämön hahtuvaa ja turkoosit ovat sitten Huopasta. Hahtuva tarvitsi 3 huovutuskertaa, ennen kuin olin niihin tyytyväinen (ja viimeinen oli vielä 60 asteinen), ja 60 astetta oli liikaa sitten muille...

Nyt ehdottomasti kuppi teetä ja pari pikkuleipää.

Hattutemppu

Viikonloppuna olin harrastamassa ihan koko ajan, siis hattukurssilla. Opena oli tuttu Maria Villa Mathildasta. En kyllä ennen tiennyt, että hatun tekoon menisi puolitoista päivää, mutta nyt tiedän. Ja siitähän tuli hieno :). Lapset varmaan käyvät jo nyt kiivasta taistoa, että kuka sen perii ;).

Eli tästä se lähtee. Kaisa pannumyssy päässä. Ihan hienoa :D. Mutta nyt on hatussa jo kuviot ja kaikkee, ei puutu kuin pikku homma, eli varsinainen työstö.

Terttu ompelee oman pannumyssynsä kappaleita yhteen. Tarkkaa työtä, ei vaiskaan, ihan helppoa... vielä. Taustalla sitten ikään kuin härnäämässä upeita Marian tekemiä hattuja. Kyllä mekin vielä joskus, eikö?

Maria ja Tuulikki suunnittelevat hattua tai höpöttävät niitä näitä. Ja Helka tikkaa hattua tiukkana takana!

Helkalla rullaus menossa, eli hattu alkaa saamaan näkönsä ja kokonsa. Hirvee homma oli pienetää hattua niin, ettei se peittänyt koko päätä.

Maria ja Tuulikki vetävät yhdessä Tuulikin hattua tukille. Huhuh ja puuh. Kovaa hommaa, mutta tarpeellista. Tukilla hattua hakattiin puupalikalla muotoonsa. Kaikkea tuo villa kestääkin!

Ja teimme sitten tietenkin hattuun sopivat "loimet" eli kaulukset. Tässä minun "lehmännahkani", esivärjätty ja käsitelty villa. Upeita kuvioita, joita sitten lisättiin topseilla ja päälle vielä silkkiliina. Ja sitä tehtiin sitten päivä.

Maria auttaa Terttua leikkaamaan silkistä sopivaa palasta loimen päälle. Hyvä tulee, mutta tulkoon.

Ja tässä vihdoin koko joukko uusine hattuineen, paitsi minä kameran takana, mutta Terttu pitelee minun hattua. Upeita värejä ja käsittämättömän taitavia tekijöitä. Köh! Ja loistava ope, joka jaksoi selittää, selittää ja kuunnella meidän höpinöitä. Mutta ihanaa oli!