Kiireiset kesäpäivät

Päätin tuossa juuri tänä aamuna, että ensi kesänä ei ole näin kiire. Ystävättäreni Anne oli kylässä ja minusta tuntui, että koko ajan vain juoksin paikasta toiseen, tai sitten mietin ja pähkäilen, että miten seuraavan tapahtuman saan järjestettyä. Mitä tästä siis opimme, oletettavasti emme yhtään mitään.

Muutama viikko sitten täällä Pertunmaalla oli vapaa valokuvauskilpailu nimeltään Kuvakimara. Ohessa Penan ottama kuva, joka on mielestäni tosi hyvä.

Neulominen on jäänyt tosi vähällä, joitain sukkia valmistuu hiljalleen. Mutta tässäpä yksi kenguru. Toinkin tänne museolle muutamia käsitöitä myytäväksi, jos vaikka uusia lankoja voisin sitten ostella:)

Nyt ajattelin mennä hetkeksi ruohonleikkuuseen, että saan sitten juoda kupposen teetä:)

Simpan kissa

Pidän kovasti Simon's cat -jutuista, kirjaa selatessa tulee pakostakin hyvälle tuulelle. Ehkä asiaa auttaa myös se, että meillä on edelleen kesäkissat paikalla. Ja kolmas kissa tulee sitten viikon päästä.

Olen aina - ilmeisesti erheellisesti - luullut, että kissat ovat hiljaisia ja liikkuvat äänettömästi. Noh, nämä kaksi sankaria meillä pitävät niin kovaa ääntä, että ulos asti kuuluu, kun juoksevat rappusissa. Vidiasta ja Pecuksesta tulee pakostakin mieleen veljeni ja minä, kun tappelimme pienenä (ja vähän suurenakin). Veljeni Torsti tuli lähemmäs ja jotenkin olollaan provosoi ja minä huusin jo suureen ääneen, vaikka veljeni ei edes ollut tehnyt mitään - vielä:)

Simpan kissajuttuja löytyy täältä Simon's cat

Nyt olen kyllä jo teekuppini ansainnut:)

Ah ihana arki!

Kesaäasuntomessut on vietetty ja nyt alkoi arki. Aivan into piukkana tein kotihommia tänä aamuna - siis minä, joka en niin kovasti noista kotihommista edes perusta - vaihdoin lakanat, pesin pyykkiä, pesin vessan... tein ruokaa! Kuuden päivän hikoilu messuilla täytyi jotenkin nollata!

Nyt siis kirjastossa ja täällä on niin ihanaa! Hiljaista, rauhallista, sopivan lämmintä... On mennyt melkein viikko, enkä ole juuri ehtinyt (lue jaksanut) edes lukea. Täytyy kiireesti etsiä hyvää lukemista ja päästä taas lukemisen makuun. Käsitöitä en ole edes ehtinyt ajattelemaan.

Kissat viettävät todellisia kissanpäiviä meillä, Kalle kantaa herkkuja ja harjaa niitä päivittäin. Naapurin Kyösti-kissa käy elvistelemässä verkon toisella puolella ja makailee pihalla. Nämä kaupunkilaiskissat ovat tietty aivan äimänä, että mitähän tuokin tuossa oikein esittää:) Pecus jäi laatikkoon nukkumaan keskelle keittiön lattiaa ja Vidia oli oletettavasti "tenox-nurkassa" päiväunilla... "Tenox-nurkkahan" on siis pesuhuoneessa pyyhkeiden välissä oleva tila:)

Nyt voisi siis olla jo teekupposen aika...

Tapaaminen

Ihan pakko tännekin laittaa vähän jutun juurta, kun tänään sattui todellinen "ihmetapaaminen". Siis olin loma-asuntomessuilla hommissa (jouduin sinne ihan yhtäkkiä, minun piti mennä sinne vasta sunnuntaina) ja laittelin siinä tavaroita kuntoon, kun nostin pääni pöydän takaa, ja kas, siinä Maija (ja miehensä Pönö)! Ystävättäreni kouluajoilta. Olimme yhdessä tipulassa keskikoulun ja sitten vielä lukiossakin Viitaniemessä. Muutamia kertoja tavattu vuosien varrella, viimeksi ehkä 20 vuotta sitten! Niin plim, siinä ihka elävänä nenän edessä. Vau, huima tunne! On me muutamia maileja laiteltu tässä lähiaikoina, mutta että ihan livenä. Ihme jos tästä parissa päivässä toivun. Jesh! Hieno homma!

Tänä vuonnahan tapasin myös Marjan, ikiystävän vuosien takaa, ja viime vuonna Pekan... huimaa, mutta ah niin ihanaa!