On Suuren Urheilujuhlan tuntua!

Minähän en urheilua seuraa, siinähän tulee hiki jo pelkästä katsomisesta. Mutta tämä "urheilujuhla" on tietty poikkeus - eli meillähän on 130-vuotisjuhlat ihan kohta. Isä täytti jo pyöreitä ja minä sitten kohta perässä. Mutta juhlat pidetään jo viikonloppuna.

En ole myös mikään juhlaihminen, mutta kai sitä kerran elämässään ihminen haluaa pitää juhlat, vai? Eikä ne ole edes isot juhlat, omat perheet vain ja pari sukulaista (tädit) ja muutamia ystäviä. Olen siis leiponut ja huomenna jatkan leipomista. Ensimmäiset hedelmäkakut menivät pilalle (kumma kyllä ne ovat melkein hävinneet keittiön pöydältä), mutta seuraavat näyttivät jo paremmilta - toivottavasti myös maistuvat. Huomenna sitten pikkuleipiä...

Olen jopa yrittänyt olla lomalla tämän viikon, että saan rauhassa hössöttää juhlia, mutta joka päivä on ollut jotain "pikkuhommia". Noh täytyy yrittää pitää vähän vapaita sitten myöhemmin. Ja pidänkin, sillä meillä on isän kanssa haaveena lähteä vähän jonnekin lämpimään - isä haluaa aurinkoa ja lämmintä, minä merta ja lämmintä, mutta ei turisteja kovin paljon. Saapas nähdä minne asti päästään! Viimemmäksi olimme Dublinissa isommalla porukalla...

Arki

Arki on kai koittanut, kun koulut ovat alkaneet. Minä nautin arjesta, elämä on rauhallista, tai ainakin rauhallisempaa. Ja minä saan omaa aikaa! Muutama tunti aamupäivästä ihan itselle, teen sitten töitä tai vaikka vien pyykkiä pihalle, mutta saan olla yksin. Niin kovasti kun perhettäni rakastankin.

Muutamia uusia käsitöitäkin on saanut alulle, parit sukat, muutama eläinhahmo, huovutettavat lapaset. Sitä se syksy teettää, minä piristyn kummasti. Vaikka museohan on auki vielä tämän viikon, niin silti kiireeni ovat tältä kesältä jo vähän ohi. Olikin kiire kesä!

Vidia siis hallitsee meidän elämää nyt (tyttären kissa). Kalle opettaa Vitskua jo kovasti herkkukaapille! Naapuirin Kyösti-kissa kävi eilen tervehtimässä Vitskua ja johan piti kissaneiti metelin - siis pihinää (hampaiden näyttö), murinaa (kuin suurikin kissapeto). Kyösti parka oli jäykkänä kauhusta, tai sitten dementia iski, eikä liikkunut mihinkään. Vidia oli kuin magnusti pihalla penkin päällä ja tuijotti tiukkana. Hyvä tietää, että meillä on nyt sitten kunnon vahtikissa. Paitsi, että Päärynä (Vidia) kömpi saunan lauteille nukkumaan, kun lähdin. Ei taida olla riittävän lämmintä muuten... mittarissa + 27.

Mutta nyt on aika juoda kuppi teetä, sillä passasin tuossa juuri pari asiakastakin.

Hellettä

Helle käy siis oikeasti minun hermoihin! Keskittymiskyky on lähinnä nolla, teetäkään ei tee mieli! Museo on lämmennyt jo kokonaan, eli täälläkään ei ole yhtään viileää nurkkaa, jossa voisi vaan olla. Noh, syksy tulee pian, jesh!

Sen verran piristyin kuitenkin, että aloitin uuden pupun neulomisen. Pääsin kokeilemaan puisia puikkoja - nehän on vallan mainiot. Ei narise lanka eikä hikoa kädet. Tosi mukavat. Eilen kävin kaupungissa viemässä Pecuksen ja Paavon omaan kotiinsa, niin lohdutukseksi ostin pari kerää lankaa. Jos vaikka sitten villasukkia tekisi valmiiksi joulumyyjäisiin.

Yritän tässä myös viritellä itselleni 50-kriisiä. Hmmm, tähän asti aika huonolla menestyksellä. On kai sitten tullut pidettyä pari kriisiä tuossa aiemmin, niin ei tällä taida olla väliäkään. Mutta kyllä tuo ikä laittaa vähän miettimään, että mitä on tullut tehtyä ja mitä voisi tehdä. Siis molemmat listat ovat kyllä aika pitkiä - hih.

Mutta ensi viikolla haen Päärynän eli Vidian meille vähäksi aikaa, luulen, että se piristää meitä kaikkia, oli sitten hellettä tai ei.

Kirjaston hiljaisuudessa

Tällä ihmisellä on ollut aivan liian kiire! Nyt siis nautin töistä täällä kirjastossa, sillä täällä on hurjasti tekemistä, mutta jollain tapaa edes rauhallista.

Tiesin jo kesän alussa, että liikaa hommia yhdelle kesällä ja yhdelle ihmiselle, mutta minkäs ihminen itselleen voi! Eilinen oli sitten viimeinen voimain ponnistus, nyt on museo vielä pari viikkoa auki ja kirjastovuorotkin alkavat rullaamaan ihan normaaliin tahtiin. Eli eiköhän tästäkin kesästä selvitä.

Katselin tuossa äsken Villapallon blogia ja voi minkä määrän Pia oli taas ehtinyt neuloa. Itse kun en ole juuri puikkoihin ehtinyt koskea varmaan koko heinäkuussa (ehkä jotain tosi pientä). Nyt tulee sitten selitys, eli metallipuikot oli helteellä tosi ikävät, narisevat ja nihkeät, ja eihän täältä meiltä saa bambupuikkoja mitenkään... noh olisihan ollut tietenkin netti... Mutta sitä suuremmalla innolla aloitan syksyn viileillä keleillä käsityöt!

Pecus-kissa on viihtynyt meillä tosi hyvin ja me on viihdytty Pecus-kissan kanssa tosi loistavasti. Viime yönä kun valvoin ja katsoin Star Trekiä, niin kyllä oli mukavaa, kun miuku maukulainen siinä pyöri kintuissa ja hurisi kovaan ääneen.

Join muuten äsken kupin teetä, kun olen vettä keittänyt viimeiset kolme tuntia. Nyt kirjat hyllyyn ja sitten voisi jopa palkita itsensä etsimällä jotain tosi hyvää lukemista!