JOULU tai siis melkein

Joulu on kyllä aivan ehdottoman parasta, mitä voi vaan olla. Ulkona ei kyllä kovin jouluiselta näytä, sillä harmaata harmaata ja harmaata (minuahan se ei haittaa, lempikelejä). Paljon ovat ihmiset laittaneet jouluvaloja joka puolelle ja ne valot näyttävät nyt kauniilta tässä pimeydessä.

Meillä on kyllä Soralassa valoa nyt, sillä kissa ovat valloittaneet huushollin. Vidia nyt on ollutkin jo jonkin aikaa, mutta eilen tuli sitten Natsku ja Luka-herra. Ja huh ja puuh. Onneksi ei asuta yksiössä:)

 Luka-herrahan on tyttären uusin valloitus (tai siis Luka on valloittanut tyttären), suuri kuin mikä, siis kissa ja kovaääninen. Asiaa tuntuu olevan tosi kovasti, milloin mistäkin pitää kertoa.

Natsku ottaa onneksi elämän rauhallisesti ja on majoittautunut taas kerran yläkertaan pöydän alle. Mikäs siellä on ollessa, kun tarjoilu pelaa.

Tässä muuten vihdoin Kielo (Selina Josefiina). Sekä sisareni (Ämmi siis mummu) ja minä, ylpeä iso-täti. Kielo on kyllä sellainen ihana pieni ihmisen alku, pyöreät pehmeät posket ja muutenkin söpö.

 Noh tänään oli sitten vielä Pertunmaan Allit e.r.y:n pikkujoulut klubitalolla. Eli avantouimareille tarkoitetussa pukukopissa. Juotiin glögiä ja syötiin pipareita ja tietty uitiin. Laiturilla meillä oli kaunis kynttilälyhty. Kyllä elämä on sitten mukavaa!

Mosaiikkeja

Terttu suunnittelee lasilyhdyn kuvioita.

Viime viikonloppuna harrastin "tosissani" koko viikonlopun. Oli ihanaa! Itä-Hämeen kansalaisopisto järjesti kahden päivän mosaiikkikurssin. Minä olen tehnyt pari pöytää aiemmin ihan omassa opissa, mutta nyt oli kiva olla opettajan ohjattavana. Ja monta mukavaa vinkkiä sainkin. Sitä paitsi, oli kivaa, kun Maija-Liisa ja Terttu oli myös, joten juttua ja naurua riitti.

Tavaroita jaettiin ja vaihdeltiin yhtä paljon kuin vinkkejä ja "viisauksia". Valmista tuli paljon! Minä en voi laittaa omia vielä tähän näytille, kun ne on joululahjoja - tai julgubbens business, niin kuin meillä sanotaan:)

Muut joulujutut onkin sitten tekemättä. Joulukortteja yritän tehdä tänä viikonloppuna. Saas nähdä saanko aikaiseksi. Kun huomenna on sitten ne nimiäiset...

Mutta nyt kyllä on saatava kuppi teetä ja pian.

Tosi kaunis betonivati (huomaa pitsi pohjassa) saa kauniin mosaiikkikoristeen.

Eijan upea lasilyhty vielä saumaamatta.

Tertun joulukuusi, taatusti allergiatestattu, odottaa saumaamista.

Jouluinen sydän (sydän styroksia).

Tertun lasilyhty valaistuna, mutta ei vielä saumattuna.

Maija-Liisa tekee lasilyhtyä.

Marraskuussa ahkeroidaan

 Joulujuttuja tietenkin. Joulukuussa on myyjäiset, sinne on mukava tehdä jotain kivaa ja tietty joululahjat on jo kovaa vauhtia valmistumassa.

Vidia kissa Keränen on sulostuttamassa päiviämme täällä maalla ja kaikki me nautitaan varmasti aivan yhtä kovasti. Toinen on niin söpö ja pehmoinen ihana. Toisaalta tyttären toiset (niin niitä on nyt kolme, sillä Luka-herra on liittynyt seuraan) kissa nauttivat varmasti myös, kun Vidia on täällä. Voi se olla joulun aikaan hulinaa, kun neljä kissaa valloittaa Soralan. Huh:)

 No tässä sitten pari huivia kuivumassa. Todella mukava malli neuloa. teen niitä nyt sitten monta ja sitten etsin uuden mallin, jos enää ikinä haluan tehdä neulehuiveja:)
















Pari nukkeakin on tullut väsättyä valmiiksi. Balleriinalle laitoin oikein helmet kaulaan. Ja mekko on tällä kertaa olkaimeton. Merimies on erimies. Eli Kalle ystävällisesti teki Pärnäsellä miekan, jotta merimiehellä on sitten vähän enemmän uskottavuutta.

Pärnäsellä valmistuu muuten vaihteeksi nukkekirkko... ja nukkekotikin. Eli joulujuttuja... jeee. Ja teetä kuluu ihan kiitettävät määrät.

Tänään saimme tehdä avannon, oli järvi mennyt sitten jäätymään viime yönä (-10). Pelastusveneen airoilla hakkasin pienen avannona ja sitten parit "Pertunmaan Allit ry:n" jäsentä (Helena ja Laura) molskahtivat jäiden sekaan. Ja vau! Mikä fiilis!

Niin ja valmistuihan tuossa yksi kalamobilekin:)

Syksyn kauneutta

Viime viikonloppuna sain tehtyä vähän pihaan asetelmia. Päätin meinaan, etten ostele mitään kanervia/callunoita pihaan, vaan teen piha-asetelmat itse. Noh, niistä tuli ihan jees, kun käyn hakemassa vähän lisää havuja pataan. Ja tuo syysasteri tuossa ulko-oven vieressä kyllä kuihtuu jossain vaiheessa. Sitten pitää vaan keksiä jotain uutta ja mukavaa.

Oikeesti oli tosi mukava kulkea vähän metsässä etsimässä jotain nättiä. Syksyllä metsässä on vain nättiä. Menin läheiselle kalliolle, jossa oli hirveesti jäkälää. Keräsin sitä tietty laajalta alueelta, ettei jäänyt suuria lovia maahan.

Käsityöt etenevät, revontulihuiveja valmistuu jälleen yksi. Ja vieläkin on ne pari vyyhteä kateissa, mistä piti tehdä kaksi joululahjaa. Kamalaa, jos pitää aloittaa siivoaminen, ennen kuin ne tupsahtavat eteeni. Merirosvokin sai miekkansa ja mobile odottaa keppejä. Kokeilin yhdestä vanhemmasta Modasta neulottavaa ja sitten huovutettavaa sydäntä, se on tehty, mutta pitää tehdä lisäksi jotain muutakin, että saan koneeseen vähän enemmän huovutettavia juttuja. Ja valmistumassa on lapaset...

Tänään leivoin pullaa, joten teekupponen maistuu kohta tosi hyvälle:)

Paras vuodenaika

Ehdottomasti olen edelleen sitä mieltä, että syksy on parasta aikaa! Eikä haittaa vaikka sataa vaakana vettä ja tuulee, minä olen vain energisin näin syksyllä. Isäntä odottelee tietty vappua, ymmärrän kyllä hyvin. Mutta on isäntä muutakin ehtinyt tehdä, eli nukkekirkkoja valmistuu. Tässä eräs niistä. Minusta ne on kyllä tosi upeita, vaikka taidan kyllä olla vähän puolueellinen:)

Meillä oli kirjastossa keskeneräisten käsitöiden päivä ja väkeä oli ihan mukavasti ja tosi mukavaa oli. Puikot kilisivät, iloista jutustelua ja kahvia tietty. Päätettiin heti pitää seuraavakin tällainen päivä! Jesh! Hieno homma.

Eikä me varmaan edes häiritty kirjaston asiakkaita, ainakin moni kävi siinä katselemassa ja ihasteli käsitöitämme.

Ensimmäisessä kuvassa Arja ja Marja-Liisa neulovat puikot kilisten.

 Tässä toisessa sitten Maija-Liisa ja Riia.









Olen vallan ihastunut tekemään revontulihuiveja. Ohjeen löysin Ullaneuleesta. Sieltä muuten löytyykin kaikkea kivaa, kun maltaa katsella sivuja ihan rauhassa. Ja tosi monessa blogissa on linkkejä Ullaneuleeseen. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.
Tämän ensimmäisen tein faberista ja tuo oranssimytty tuossa tuolilla samaa lankaa. Tosi kiva lanka neuloa. En ole ollut kovin innokas tekemään mitään pitsineuleita, eikä tämäkään niin kovin pitsinen ole:)


















Nyt on kuitenkin lauantai-ilta ja kohta saunaan. Tänään lämpiää viimeisen kerran ulkopalju, seuraavan kerran pääsee varmaan sitten jouluna.

Keskeneräisten käsitöidenpäivä

No sellaista tuli sitten kokeiltua ja olipas mukavaa! Kirjastossa iloisesti juttelevia naisia, puikot kilisten ja kahvikupit kolisten. Tuli sitten tehtyä melkein lapaset :). Juttua ja kuvia aiheesta löytyy täältä Pitäjänuutiset

Kuortin kirjastossa meidän käsityöpäivä keräsi vähemmän käsityönharrastajia, mutta aivan yhtä mukavaa meillä oli. Pannullinen kahvia ja minä sain ommeltua 3 nappia. Ilmeisesti aika meni enemmän sitten jutteluun:)

Mutta tämä syksy! Mitä värejä miellä onkaan? Ihailen aina aamusella naapurin pihan upeita värikkäitä pensaita. On se mukavaa, kun naapuri ajattelee meitä pihasuunnittelussaan.

Nyt olikin tällainen pikapostaus, enkä keitä teetä vaan lämmitän eilistä kalalaatikkoa. Nam. Ei ole kyllä läheskään yhtä hyvää kun meidän äidin tekemä silakkalaatikko!

Elsa - loistava käpyviritelmien tekijä

Siis viikko sitten naapurin lapset olivat yökylässä, pitkästä aikaa ja kyllä olikin mukavaa! Minäkin sain taas hyvän syyn katsella piirrettyjä:) Meillä on tapana aina vähän askarrella, Juho kuitenkin päätti katsoa "rauhassa" telkkaria, kun Elsa ja minä sitten raahattiin askartelutarvikkeet keittiönpöydälle. Elsa oli kyllä jo suunnitellut (outo piirre pienessä tytössä:)) mitä aikoo tehdä. Hienot suunnitelmat pantiin toteutukseen ja näin hieno siitä tuli!

Joten Elsasta on tullut aivan loistava käpyviritelmien tekijä! Ja sehän on kunniamaininta, ehdottomasti. Sitä paitsi, Elsalla oli mitä mielettömin kärsivällisyyden puuska tuota pikku possua tehdessä, toivottavasti se ei sitten kostautunut kotona.

Tänä viikonloppuna minulla olikin sitten joku ihme energiapiikki, sillä siivosin, pesin pyykkiä ja kuokin perunat! Huh huh ja huh. Toivottavasti tuo ei tule tavaksi:)

Tämän päivän käytänkin sitten opiskeluun, jee! Mutta sitä ennen on kyllä saatava kuppi teetä...

Kalamobile ja muita töitä

Siis käsitöitä. Vaikka kyllä tässä on tullut "oikeitakin" töitä tehtyä:). Kallen kanssa yhdessä saatiin aikaiseksi kalamobile, eli minä tein kalat ja Kalle tuon häkkyrän, missä kalat sitten pyörii. Kalojen sisällä on vanua, että tulevat kalamiehet ja -naiset voivat niillä leikkiä ihan muutenkin.

Niin ja sitten tietty, kun kelit jo vähän viilentyneet, niin huovutustahan on heti tehtävä. Eli parit lapaset (joista tuliko kokoa pieni S) ja kännykkäpussi. Kännykkäpussi pitäisi vielä jotenkin koristella. Ajattelin laittaa siihen pari vanhaa upeaa nappia. Saas nähdä tuleeko laitettua, vai vienkö tuollaisena sen Talvikkiin.
Ainakin yhdet sukat sain pääteltyä, ne olivat valmiit jo keväällä, mutta sukkakausi loppui ihan yhtäkkiä.... Ja merirosvokin sai miekan (Kallen tekemä, tietty).

Tänään alkaa sitten mummuatk ja huomenna toinen ryhmä! Jee, mummut ja papat tietty on tosi mukavia. Taidanpa ensin kuitenkin juoda kupposen teetä...

Tämän viikon saldo

On tullut tehnyt kyllä kaikkea muuta kuin käsitöitä...
- aloitin uuden koulutuksen, Kulttuurimatkailuosaaja, kestää n. 1,5 vuottta. Mukavalta tuntuu, olen aika innoissani (niin kuin aina). Saan varmaan sieltä jyväsiä vaikka mihin, ja suoritan (ääks) vielä tutkinnonkin, jos hyvin käy.
- eilen olin sitten Rantasalmella ulkoilureittiseminaarissa, ely-keskuksen järjestämä tilaisuus, joka oli tosi mielenkiintoinen. Täytyy vähän siellä kuulemiani asioita jäsentää, ennen kuin menen niistä eteenpäin vaahtoamaan... Siksi kai pidin siitä päivästä, koska monta siellä kuulemaani juttua tuki omia ajatuksiani.

Eli kilometrejä tuli mittariin ihan kiitettävästi, mutta oli hyödyllistä, ainakin minusta (siis ei ajaminen vaan päivistä saatu hyöty). Ainut ehkä vähän negatiivinen asia oli tietty se, että hampaasta lähti paikka! Tarvii yrittää rohkaistua soittamaan hampalaan!

Nyt olen kirjastossa ja ehdottomasti ansainnut kupposen teetä!

Lisää häitä!

Nyt on sitten Topi ja Tarukin vihitty ja heistähän tuli sitten Watioita! Topi oli ottanut äitinsä tyttönimen käyttöön. Ja ensi kuussa sitten syntyy uusi sukulainen. Jännittävää! Olen jo virkannut vaununpeiton, tietty:). Sisareni on varmaan ehtinyt neuloa jo vaikka mitä - villasukkia on ainakin kouluikään asti:)

Häissä oli muuten kiva teema, kelttiläisyys. Tarun puku varsinkin oli tosi upea ja hiukset ihanasti laitettu! Ja voi tuota Topia, miten onnelliselta hän näyttikään. Nyyh, ihan tulee tippa vanhan tädin silmään...

Milloinhan ehtisin (lue viitsisin) ottaa kuvia tehdyistä käsitöistä? Olis pari merirosvonukkea, possu ja kalamobile valmiina, niin ja parit lapaset... Noh nautin syksystä ja juon teetä:)

Tänään, siis juuri tänään, kun sataa vettä oikein kunnolla, päätin vähentää autolla ajoa. Eli siis sadeviitta päälle ja fillarilla sotkemaan! Näytin kyllä lähinnä Quasimodolta, kun oli reppu selässä ja sadeviitta päällä, tai sitten turtlesilta...

Lomalla Kristiinankaupungissa

Vihdoin siis loma! Ja kyllä tuli tarpeeseen ja miten mukavaa olikaan olla ystävän luona.

Pienet delfiinit suihkuläheellä!

Puutarha elokuun lopulla, vielä riittää kukkia.

Annella on ihana puutarha, vielä näin syksymmälläkin. Mukavia pieniä yksityiskohtia ja se on varmaan ollut todellinen kukkaloisto kesällä. Perhoset ovat olleet aivan intopiukkana kaikesta siitä kukkamäärästä. Ja mikä parasta, ei nurmikon leikkuuta!

Kävimme tietty myös merenrannassa katselemassa ja kuuntelemassa merta. Veden liike jaksaa kiehtoa minua aina vaan. Johtuu varmaan lapsuuden kesistä Hailuodossa;) Tai sitten ei. Värit olivat iltasella tosi hienoja, upea sininen ja harmaa (minustahan syksy on parasta aikaa vuodessa), vau. Oli se vaan mukava reissu.

Tulihan sitä vähän neulottuakin, kun on se Tapion lankakauppa ihan siinä vieressä. Aloitin jo kotona yhden hartiahuivin neulomisen, riittävän yksinkertaisen, vähän niin kuin mallikappaleena, on sitten oikeat langat oikeisiin huiveihin (ihanaa babyalpakkaa ja merinovillaa...). Ostin lankakaupasta vähän kaikenlaisia lankoja, että pääsen kokeilemaan kaikkea uutta. Hah, huomaatteko, syksy ja miljoona uutta innokasta asiaa esillä:)

Täytyy varmaan keittää kuppi teetä ja istua miettimään, että mistähän taas aloittaisi...

Häät

Veljenpojan häät olivat viikonloppuna ja oli ihanaa! Sulhanen oli komea ja morsian kaunis, niin kuin kuvasta näkyy. Sitä paitsi prinsessat Nea ja Minea olivat todella söpöjä. Muutenkin häiden fiilis oli hieno, vaikka olenkin tälläinen pönäkkä täti-ihminen.  Alakuvassa tanssiikin sitten Prinsessa Nea, helmat hulmuten hän pyörähteli valssin tahdissa.

Ruoka oli häissä tosi hyvää, siis liian hyvää. Pappa piti aivan loistavan puheen niin kuin kuuluukin pitää. Bestmanit ja kaasot hoitivat homman enemmän kuin hyvin. En muista milloin olisin ollut sellaisissa häissä, missä kaikki toimii, siis oikeesti. Ei ollut edes itikoita ja vettäkin satoi vain sen verran, että päästään sanomaan - Sade peittää onnellisten jalanjäljet...

Seuraava serkussarjan vihittävä onkin sitten Topi. Jesh!

Kesäkissat vähenee...

Kesäkissoja on jäljellä yksi, eli Vidia-neiti. Joka on muuten aivan pyörryksissä, kun on yksin. Ensin tapellaan, muristaan ja sähistään, mutta sitten kun jäädään yksin, niin kas, missä kaikki ovat!?

Eilen koin järkyttävän huomion: ollaan sitten isännän kanssa kahden (paitsi tietty se yksi kesäkissa). Nuorinkin lähti kohti Jyväskylää kouluun. On vähän sellainen olo, että mitähän nyt tekisin. Ei sillä etteikö tekemistä ole. Sitähän on vaikka puolelle armeijaa.

Jotkut sanovat, että nyt alkaa sitten uusi elämä. Miksi, olen ihan tyytyväinen vanhaankin elämään. Yritän siis sopeutua... Teetä ja suklaata, pliis ja paljon!

Kiireiset kesäpäivät

Päätin tuossa juuri tänä aamuna, että ensi kesänä ei ole näin kiire. Ystävättäreni Anne oli kylässä ja minusta tuntui, että koko ajan vain juoksin paikasta toiseen, tai sitten mietin ja pähkäilen, että miten seuraavan tapahtuman saan järjestettyä. Mitä tästä siis opimme, oletettavasti emme yhtään mitään.

Muutama viikko sitten täällä Pertunmaalla oli vapaa valokuvauskilpailu nimeltään Kuvakimara. Ohessa Penan ottama kuva, joka on mielestäni tosi hyvä.

Neulominen on jäänyt tosi vähällä, joitain sukkia valmistuu hiljalleen. Mutta tässäpä yksi kenguru. Toinkin tänne museolle muutamia käsitöitä myytäväksi, jos vaikka uusia lankoja voisin sitten ostella:)

Nyt ajattelin mennä hetkeksi ruohonleikkuuseen, että saan sitten juoda kupposen teetä:)

Simpan kissa

Pidän kovasti Simon's cat -jutuista, kirjaa selatessa tulee pakostakin hyvälle tuulelle. Ehkä asiaa auttaa myös se, että meillä on edelleen kesäkissat paikalla. Ja kolmas kissa tulee sitten viikon päästä.

Olen aina - ilmeisesti erheellisesti - luullut, että kissat ovat hiljaisia ja liikkuvat äänettömästi. Noh, nämä kaksi sankaria meillä pitävät niin kovaa ääntä, että ulos asti kuuluu, kun juoksevat rappusissa. Vidiasta ja Pecuksesta tulee pakostakin mieleen veljeni ja minä, kun tappelimme pienenä (ja vähän suurenakin). Veljeni Torsti tuli lähemmäs ja jotenkin olollaan provosoi ja minä huusin jo suureen ääneen, vaikka veljeni ei edes ollut tehnyt mitään - vielä:)

Simpan kissajuttuja löytyy täältä Simon's cat

Nyt olen kyllä jo teekuppini ansainnut:)

Ah ihana arki!

Kesaäasuntomessut on vietetty ja nyt alkoi arki. Aivan into piukkana tein kotihommia tänä aamuna - siis minä, joka en niin kovasti noista kotihommista edes perusta - vaihdoin lakanat, pesin pyykkiä, pesin vessan... tein ruokaa! Kuuden päivän hikoilu messuilla täytyi jotenkin nollata!

Nyt siis kirjastossa ja täällä on niin ihanaa! Hiljaista, rauhallista, sopivan lämmintä... On mennyt melkein viikko, enkä ole juuri ehtinyt (lue jaksanut) edes lukea. Täytyy kiireesti etsiä hyvää lukemista ja päästä taas lukemisen makuun. Käsitöitä en ole edes ehtinyt ajattelemaan.

Kissat viettävät todellisia kissanpäiviä meillä, Kalle kantaa herkkuja ja harjaa niitä päivittäin. Naapurin Kyösti-kissa käy elvistelemässä verkon toisella puolella ja makailee pihalla. Nämä kaupunkilaiskissat ovat tietty aivan äimänä, että mitähän tuokin tuossa oikein esittää:) Pecus jäi laatikkoon nukkumaan keskelle keittiön lattiaa ja Vidia oli oletettavasti "tenox-nurkassa" päiväunilla... "Tenox-nurkkahan" on siis pesuhuoneessa pyyhkeiden välissä oleva tila:)

Nyt voisi siis olla jo teekupposen aika...

Tapaaminen

Ihan pakko tännekin laittaa vähän jutun juurta, kun tänään sattui todellinen "ihmetapaaminen". Siis olin loma-asuntomessuilla hommissa (jouduin sinne ihan yhtäkkiä, minun piti mennä sinne vasta sunnuntaina) ja laittelin siinä tavaroita kuntoon, kun nostin pääni pöydän takaa, ja kas, siinä Maija (ja miehensä Pönö)! Ystävättäreni kouluajoilta. Olimme yhdessä tipulassa keskikoulun ja sitten vielä lukiossakin Viitaniemessä. Muutamia kertoja tavattu vuosien varrella, viimeksi ehkä 20 vuotta sitten! Niin plim, siinä ihka elävänä nenän edessä. Vau, huima tunne! On me muutamia maileja laiteltu tässä lähiaikoina, mutta että ihan livenä. Ihme jos tästä parissa päivässä toivun. Jesh! Hieno homma!

Tänä vuonnahan tapasin myös Marjan, ikiystävän vuosien takaa, ja viime vuonna Pekan... huimaa, mutta ah niin ihanaa!

Juhannus!

Tuo Suomen kesän onni ja autuus. Nyt se sitten alkaa syksyn odotus:) Päiväkin on lyhentynyt jo vaikka kuinka... heh heh, nämä ovat näitä syksyihmisen toiveita. Ei vaan, kyllä tämä kesäkin on ihan jees; saa tehdä ulkona ruokaa, ei tarvitse lämmittää, saa liikuntaa, kun huiskii hyttysiä jne.


Pecus the Great on siis edelleen meillä kesäkissana. Virkkasin tuossa pientä vauvanpeittoa, mutta ilmeisesti se on Pecuksen mieleen ja ilmekin on sellainen, että pois alta. Annoin siis Pecuksen siinä lepäillä ja nauttia päivästä. Nyt peitto on höyrytetty ja odottaa, että teen siihen fleecekankaasta toisen puolen. On sitten lämmin vaikka vaunuissa vauvan päällä, tai sitten kissapeittona.

Sukkia olen neulonut parit parit (heh), kun huomasin tuossa, että museon korissa ei ole oikein mitään myytävää. Ja uusi laukkukin on valmistunut. Tuosta tulikin aika hyvä, voi olla että otan sen omaan käyttöön, saas nähdä.

Nyt ajattelin tehdä raparperipiimäpiirakkaa, nam ja siihen päälle vanlijavaahtoa nam nam. Kassu ja kissat tulevat huomenna, ihanaa! Sitten onkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun kissat ravaavat ympäri taloa:) Miau!

Museoelämää

Täällä sitä sitten palellaan ja hätistellään itikoita (itikoita taitaa olla enemmän kuin viime vuonna), siis Vanha-Rantalan talomuseolla. Museokausi on avattu ja väkeäkin on käynyt. Pikku puute vaan, eli odotan sähkömiestä paikalle, kun en saa pattereita päälle. Nytkin istun sammakkofleecehuopa harteilla ja naputtelen konetta. Olisi hyvä ilma täällä siivotakin, mutta en saa myöskään imuria käyttää... hiiret ovat tainneet käydä johtojen kimppuun viime talvena.

No niin, sähkömies tuli paikalle ja lämpöä ja valoa riittää. Patteri olikin mennyt rikki, joten uutta tilalle.

Tuossa kuvassa on Marianna Överstin hääpuku vuodelta 1892, aivan ihana! Pidän usein maljakossa jotain kukkaa, kun se kuvastaa niin ihanasti tuohon peiliin.

Nyt pääsen sitten siivoamaan loputkin hämähäkin seitit pois, kun on tuota virtaa riittävästi!

Ihana pitsineulekirja

Tänään kun olen kirjastossa töissä (koko viikon oikeastaan), niin eikö tullutkin uutuuskirjapaketti! Mietin tässä, että mikähän olisi vielä mukavampaa, kuin avata pahvilaatikko, joka on täynnä uusia kirjoja? Joka tapauksessa, paketissa oli "Pitsit puikoille" kirja. Ihanan näköisiä pitsineuleita. Minähän en ole mikään pitsineuleiden tekijä, mutta kyllä näistä ohjeista löytyisi jo minullekin sopiva neule.

Tämä ompeluinnostus kun on ollut aika hurja, laukkuja tulee (toivottavasti myös menee kaupaksi) ihan solkenaan. Aloitin myös vauvanpeiton virkkaamisen isoäidin neliöistä ja kaivoin laatikon pohjalta aloittamani virkatun tunikan. Siitähän olin tehnyt melkein takakappaleen valmiiksi. Noh, eiköhän sekin siitä valmistu.

Sunnuntaina aukeaa sitten museo! Jee! Kävin siellä tänä aamuna, kun  Sirkka Satu Virtanen tekee näyttelyä museolle. Toisen aitan yläkertaan ja päärakennuksen vitriineihin tulee ihania juttuja esim. savesta koruja. Tosi upeita! Aitassa on sitten museonhoitajalle (lue Lauralle) ihana ryijy, jonka päällä voi levähtää. Se vaara siinä kyllä on, että siihen voisi ihanasti nukahtaa. Illan tullen sitten lepakkoyhdyskunta voisi herätellä:).

Ja onhan meillä tuo terapiakissa nimeltään Pecus. Sitä katsellessa ja silitellessä tulee niin käsittämättömän hyvä olo ettei paremmasta väliä. Mutta nyt on saatava kuppi teetä, vaikka on kuinka kuuma ilma.

Päivä Talvikissa

Retrolaukut rivissä

Uudet neulavihkot

No niin, nyt nämä on hinnoiteltu ja tuotu Talvikkiin myyntiin. Saas nähdä meneekö kaupaksi, vai saanko laittaa ne "lahjoiksi" ystäville ja sukulaisille:) Noita neulavihkoja taidan tehdä lisää ovat niin mukavia tehdä ja ihan hauskannäköisiäkin vielä. Retrolaukkuja tarvii kyllä tehdä kanssa lisää, kankaita on kyllä kotosalla vaikka kuinka. Fantsulassa jatkan sitten neulomista.

Odotan muuten kovasti Vanha-Rantalan avautumista, siellä saan olla rauhassa ja tehdä omia hommiani. Olen kyllä ollut jo ruohonleikkuussa ja muussa touhussa (lähinnä hämähäkin seittien poistamista yms.). Niin ja tietty muutamia ryhmiä on käynyt!

Vaan eiköhän tämä päivä ole kohta tehty... kotiin teen keittoon:)

Aurinkoinen aamu

Ihana aurinkoinen, mutta kylmä aamu. Tuntuu kyllä ihan kesältä! Uusi kassikin on valmistunut, laitan kuvan kunhan saan sen otettua. Täytyykin viedä Talvikkiin myyntiin retrokassit (Pena,15 v., sanoo laukkuja retrokasseiksi). Ja jos kassit eivät mene kaupaksi, sääli sukulaisia ja ystäviä, kohta heillä on kasapäin kasseja:). Taidan laittaa niitä myös nettiin Lauran ja Kallen Lelut-sivuille myyntiin. Eihän sitä koskaan tiedä:). Eilen selaisin meinaan nettiä ja löysin taas ihania käsityösivuja, voi kun olisi vaan aikaa tehdä kaikkea mukavaa!

Neulominen on kyllä jäänyt tosi vähiin, vissiin tuo ompeluinto iski pitkästä aikaa niin voimakkaana, että yhtä sukkaa olen neulonyt ties kuinka kauan. Noh, eihän se syödäkseen tarvii käsityöarkussa...

Nyt lähden viemään näyttöä ystävälle ja sitten palkitsen itseni kupposella teetä, nam.

Kissa ja kasseja

Neulominen on todellakin nyt vaihtunut - ainakin vähäksi aikaa - ompeluun. Nautin tosi kovasti ompelusta, onneksi on noita kankaita tallessa komerossa. Tässä muutama tekele neulavihkojen lisäksi... Mutta ensiksi tietty tärkein, eli Pecus kissa Keränen on meillä kesäkissana. Vaikka aina sanotaankin, ettei kesäkissaa saa ottaa. Pecus syö tässä omenapuun oksia ja nuuhkii kirsikkapuun kukkia. Todellinen keisari tässä perheessä...

Mutta sitten niihin ompeluksiin. Eli kasseja on syntynyt muutamia. Löysin jostain nettiä selatessa kassinteko-ohjeet, oikein vuorillisen kassin, ja tietty innostuin siitä kovasti. Ja sitten kun minulla on äidiltä peritty nappirasia, niin niitä halusin käyttää somisteina. Ja vähän pitsiäkin joukkoon. Kassiin mahtuu hyvin kirja ja muita tärkeitä tarvikkeita, pieni sisätaskukin löytyy vaikkapa sitten avaimia tai kännykkää varten.


Olen oikeastaan aika tyytyväinen räpellyksiini:) Saas nähdä, kuinka kauan innostus kestää!