Kissakeskusteluja kirjastossa

Tuntuipa tosi mukavalta jutella yhden asiakkaan kanssa kissoista (aika monen kanssa kyllä tulee juteltua milloin mistäkin). En ole koskaan pitänyt itseäni minään kissaihmisenä, ehei, mutta nyt kun omilla lapsilla on kissoja, niin ne on kyllä tosi ihania. Miten mukavaa on mennä kotiin, kun kissa tulee häntä suorana vastaan, aloittaa kehräämisen ja kassin tonkimisen. Sitten kun kassi on tyhjä, sinnehän on heti hypättävä tutkimaan, että mitä kivaa sieltä voi löytyä. Minusta tietenkin tyhjä kassi on tyhjä kassi, eikä siellä ole mitään.

Vanhimman pojan kissa on meillä käymässä (niin ja poikakin) ja valloittaa taas olemuksellaan meidän kaikkien sydämet kerralla. Kissa on kuin keisari, määrää tahdin täysin. Jos ei riittävästi anneta huomiota, kissapa hyppää pöydälle ja mulkoilee (meillä sanotaan, että kyylää) syyttävästi. Kyllä telkkari jää silloin toiseksi...

Mutta ne asiakkaan kissa, kolme kappaletta, sisarukset vielä. Ei kyllä kuvasta olisi uskonut, että ne on samasta poikueesta, yksi oli pitkäkarvainen, toisen häntä oli pitkäkarvainen, ja kolmas oli pieni lyhyempi karvainen. Mutta kaikki yhtä ihania ja nopeita! "Kumi" palaa mutkissa ja kynnen jälkiä on vähän joka paikassa. Ja niinhän se on, että joukossa tyhmyys... ei kyllä oikein sovi kissoihin, ne on liian ovelia näyttämään tyhmyyttään. Eikä kyllä kissa mikään tyhmä ole, ihminen on, jos ei kissaa ymmärrä:)

Oliskos kesä?

Ainakin tuntuu siltä, kun ulkona käy. Meidän piha on tosi lämmin, aurinko paistaa siihen ihan koko ajan. Pörriäiset on ihan sekaisin, sinkoilevat paikasta toiseen. Minäkin sain vihdoin laitettua pataan pihalle muutamat orvokit, ne tuo mukavasti väriä pihaan.

Tämä alkukesä on oikeastaan sellaista "pitäisi" -aikaa. Pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä. Mikseihän sitä voisi vain nauttia hyvällä omatunnolla keväästä (nenäliinan kanssa tietenkin - se on tämä siitepöly...atsiiii), kuunnella kuinka tipi laulaa ja perhoset lentelee, tuuli hiukan vilvoittaa oloa. Ei tietenkään saa, pitää vain miettiä niitä ikuisia tekemättömiä töitä, jotka eivät ainakaan lopu omakotitaloasujalta.

Tänään ajattelin kyllä mennä jo tuonne Fantsulaan laittamaan paikkoja hiukan kuntoon, se ei ole mitään pitäisi hommaa, vaan sinne on oikeasti mukava mennä. Kohtahan museo jo aukeaakin, jee. Sitten ei kun vieraita odottamaan ja erityisesti lasten leikki-iltapäiviä!

Nyt PITÄÄ mennä keittämään kuppi teetä:)

Äitienpäivä

Hyvää Äitienpäivää kaikille!
Nyt onkin erityinen Äitienpäivä, sillä veljeni menehtyi tasan vuosi sitten. On hiukan vaikea iloita tästä päivästä, mutta kun luin veljentytön viestiä facebookissa, niin itkeä tirautin (eli helpotti) ja sitten lähetin kovasti lämpimiä terveisiä niin veljentytölle kuin veljellenikin.

Minusta Äitienpäivä on hiukan teennäinen. Eikö sitä voisi vaikka yllättää äidin jonain päivänä ihan muuten vain, nyt sitten syyllistetään kaikki - äidit, isät ja lapset! Noh sain sitten varmaan tulikivenkatkuisia ajatuksia moneltakin, mutta minkäs sitä omille ajatuksilleen. Tämähän ei tarkoita, ettenkö arvostaisi äitejä! Totta kai! Meidän äitikin oli oikein äitien äiti! Tai sitten anoppi, huh, siinä vasta äiti - 10 lasta! Vau! Hyvä kun näiden kolmen kanssa jotenkin pärjäilen:)

Minä sain äitienpäiväksi täytekakkua, nam, se oli/on hyvää. Sanoin jo aiemmin viikolla, ettei ei tartte sitten mitään ruusuja raahata.  Tytär soitti heti aamusta ja vanhin poika tuli kissansa kanssa viikonlopuksi kotiin. Se riittää minulle aivan mainiosti. Eli olen tyytyväinen elämääni, myös tänään.

Avovesiuintia

Talvi on mennyt ja avanto kadonnut, olen siis siirtynyt avovesiuintiin. Luin joskus aikaa sitten lehdestä eräästä ihmisestä, joka harrasti luontouintia. Noh, siinä äimistelin moista ihmettä, kunnes jatkoin lukemista ja huomasin harrastavani myös tuota loistavaa uintimuotoa... Eiköhän me kaikki:) Nauratti kyllä kovasti, kun tajusin, että ihminen ihan tosissaan kertoi, kuinka hänellä on upea harrastus, hän ui luonnonvesissä! Vesi on joka tapauksessa vielä aika raikasta ja ah niin piristävää.

Kiire jatkuu vielä, odotan kovasti kesää, että pääsen museolle nauttimaan linnunlaulusta ja muista luonnon ihmeistä. Siellä on ihanaa istua Vanha-Rantalan talon kuistilla ja hörppiä teetä. Katsella pörriäisiä ja nuuhkia kesän tuoksuja.

Vein muuten pyykit jo tuossa ulos, kun paistaa aurinko, joka kummasti piristää eilisen räntäsateen jälkeen. Sitä paitsi yöllä oli pakkasta ja joku tollo (lue minä) jätti auton pihaan, kun en jaksanut (köh) viedä sitä autokatokseen, niin ikkunat oli ihan jäässä. Onneksi aurinko on auton ikkunat jo sulattanut. Ja kohta kuuluu olevan toinen koneellinen valmista puhdasta pyykkiä vietäväksi ulos.

Minulla kun on tämä kotitoimisto täällä alakerrassa (entinen perunakellari), niin tulee pakostakin pidettyä taukoja koneella istumiseen, kun pyykkikone hurisee tuossa viereisessä käytävässä. Taidan kyllä käydä keittämässä kupposen teetä tässä välissä.