Kaikenlaista

niin kuin isäni aina sanoo. On siis tullut neulottua jotain ja aloitettua uuttakin. Eilen sain valmiiksi yhdet ranteistimet, sellaiset siniset nallelangasta. Menee varmaan johonkin myyjäislaatikkoon odottamaan parempia aikoja. Ja kun kamera on rikki, niin ei tule kuvattua millään muullakaan tekeleitä ja harmistus on kova.

Mutta sitten olen tehnyt Adalle villahaalarin ja Eliakselle villatakin. Eilen sain ystävättäreltäni ihania rondon vauvavillalankaa! Ihania värejä! Taidan niistä aloittaa Adalle ensi talveksi oikein pitkähihaisen villahaalarin.

Eliaksen villatakki on teeteen alpakkaa, pitäisi olla lämmin. Kokeilin ensimmäisen kerran tuota kaarroketta ja sehän oli ihan mukava neuloa. Ehkäpä kokeilen sitä uudestaankin. Villatakkihan on tietty aivan liian suuri Eliakselle, mutta pikku-ukko kasvaa sitä  vauhtia, ettei kukaan meistä pysy perässä. Ohjekin taisi olla muuten teetee:n ohjeita.

Adan haalarit on sitten dropsin babyalpacasilkkilankaa. Väri on oikeasti ihan lila. Ohje onkin sitten omasta päästä, kun en mielestäni mistään löytänyt (tai siis yhdistetty monesta eri ohjeesta).

Ada-neiti oli meillä muuten ensimmäistä kertaa yksin yökylässä! Oli ihanaa, ainakin minulla ja vaarilla :). Vidia-kissa etsi itselleen aina vaan korkeampia paikkoja, kun pieni tahmea käsi läheni. Adan piti olla kolme yötä, mutta vanhemmillaan petti pokka ja hakivat tyttösen pois jo toisen yön jälkeen :) Olinkohan minäkin samanlainen...
Nyt kuppi teetä, ehdottomasti.

Joulufiiliksissä

Tämän joulun paras juttu oli tietenkin se, että saan olla kahden ihanan ipanan mummu! Siis Adalla on pikkuveli nimeltään Elias. On se vaan hienoa kuulua ihan eri kastiin, siis mummukastiin.

Aadis esiintyi niin kuin vain 1-vuotias voi esiintyä edukseen ja varsinkin vaari on kyllä jo kiedottu pikkurillin ympärille. Elias on vielä niin pieni, että sylissä sai pitää vaikka kuinka paljon. Hän on sellainen pieni teräsmies.

Sain "keskeneräisten käsitöiden" joukolta aivan ihanan amarylliksen! Todella kaunis ja saan nauttia siitä vielä pitkään, sillä juuri jouluaattona se aukaisi ensimmäisen kukan. Meidän äiti sai amaryllikset kukkimaan aina seuraavanakin jouluna, minä taas kerran yritin, mutta epäonnistuin. No jos tästä kukasta sitten onnistuisi...

Yleensä meillä on joulun ainakin kolme joulukuusta, joista sitten valitaan se sisälle tuotava. Tänä vuonna isäntä toi kuusen suoraan sisään ja koristeli sen. Mukavaa. Ja kuusi oli kaunis niin kuin aina. Kissatkin antoivat sen olla rauhassa. Siis jouluna meillä oli kaksi kissaa Pecus ja Vidia. Ja tietty Usva-koira härväsi joukossa mukana. Ukkoja, akkoja, kissoja, koiria... Mikäs sen mukavampaa kuin on kunnon härdelli menossa :) Siis kotosalla kävi tietty koko muukin porukka:)

Muistelen aina jouluna vanhan kodin joulua. Minun tehdävänäni oli kiillottaa kuparipannut ja siivota ompelulaatikko. Itselläni on kaksi kuparipannua. Tuo pienempi on vanhemmiltani häälahjaksi saatu pannu. Sillä Signe-mummu keitti itselleen kahvit. Pannu on tinattu, eli kyllä sillä vieläkin voisi kahvit keittää. Tuon toisen olen saanut isännältä, huutokauppatuliaisena.

Tänä jouluna seimi olikin esillä meidän kirkossa, joten kotiin sitä en sitten laittanut ollenkaan. Ensi vuonna sitten, jos vaikka saisin siihen tehtyä ne tietäjät. Loppiainen

Käsitöitä on tullut väsättyä, vaikka niin päätin, että nyt pidän taukoa. Aadikselle on valmistunut villahaalari, isännälle sukat... ja nyt etsin Eliakselle villatakin ohjetta...

Kuppi teetä, eikö.