Lomalla Kristiinankaupungissa

Vihdoin siis loma! Ja kyllä tuli tarpeeseen ja miten mukavaa olikaan olla ystävän luona.

Pienet delfiinit suihkuläheellä!

Puutarha elokuun lopulla, vielä riittää kukkia.

Annella on ihana puutarha, vielä näin syksymmälläkin. Mukavia pieniä yksityiskohtia ja se on varmaan ollut todellinen kukkaloisto kesällä. Perhoset ovat olleet aivan intopiukkana kaikesta siitä kukkamäärästä. Ja mikä parasta, ei nurmikon leikkuuta!

Kävimme tietty myös merenrannassa katselemassa ja kuuntelemassa merta. Veden liike jaksaa kiehtoa minua aina vaan. Johtuu varmaan lapsuuden kesistä Hailuodossa;) Tai sitten ei. Värit olivat iltasella tosi hienoja, upea sininen ja harmaa (minustahan syksy on parasta aikaa vuodessa), vau. Oli se vaan mukava reissu.

Tulihan sitä vähän neulottuakin, kun on se Tapion lankakauppa ihan siinä vieressä. Aloitin jo kotona yhden hartiahuivin neulomisen, riittävän yksinkertaisen, vähän niin kuin mallikappaleena, on sitten oikeat langat oikeisiin huiveihin (ihanaa babyalpakkaa ja merinovillaa...). Ostin lankakaupasta vähän kaikenlaisia lankoja, että pääsen kokeilemaan kaikkea uutta. Hah, huomaatteko, syksy ja miljoona uutta innokasta asiaa esillä:)

Täytyy varmaan keittää kuppi teetä ja istua miettimään, että mistähän taas aloittaisi...

Häät

Veljenpojan häät olivat viikonloppuna ja oli ihanaa! Sulhanen oli komea ja morsian kaunis, niin kuin kuvasta näkyy. Sitä paitsi prinsessat Nea ja Minea olivat todella söpöjä. Muutenkin häiden fiilis oli hieno, vaikka olenkin tälläinen pönäkkä täti-ihminen.  Alakuvassa tanssiikin sitten Prinsessa Nea, helmat hulmuten hän pyörähteli valssin tahdissa.

Ruoka oli häissä tosi hyvää, siis liian hyvää. Pappa piti aivan loistavan puheen niin kuin kuuluukin pitää. Bestmanit ja kaasot hoitivat homman enemmän kuin hyvin. En muista milloin olisin ollut sellaisissa häissä, missä kaikki toimii, siis oikeesti. Ei ollut edes itikoita ja vettäkin satoi vain sen verran, että päästään sanomaan - Sade peittää onnellisten jalanjäljet...

Seuraava serkussarjan vihittävä onkin sitten Topi. Jesh!

Kesäkissat vähenee...

Kesäkissoja on jäljellä yksi, eli Vidia-neiti. Joka on muuten aivan pyörryksissä, kun on yksin. Ensin tapellaan, muristaan ja sähistään, mutta sitten kun jäädään yksin, niin kas, missä kaikki ovat!?

Eilen koin järkyttävän huomion: ollaan sitten isännän kanssa kahden (paitsi tietty se yksi kesäkissa). Nuorinkin lähti kohti Jyväskylää kouluun. On vähän sellainen olo, että mitähän nyt tekisin. Ei sillä etteikö tekemistä ole. Sitähän on vaikka puolelle armeijaa.

Jotkut sanovat, että nyt alkaa sitten uusi elämä. Miksi, olen ihan tyytyväinen vanhaankin elämään. Yritän siis sopeutua... Teetä ja suklaata, pliis ja paljon!