Onko elämää joulun jälkeen?

No on tietenkin, mikäs se on massun viekussa köllöttää, ja katsella, kun kissat makailee sohvalla ja viettävät todellisia kissan päiviä:)

Ihana joulu! Minusta on sitten tosi mukavaa, kun on kaikki kotona, meteli ihan hirvee - lapset ei enää huuda, mutta ne kissat! Se on meille oikea ohjelmanumero, kun kaksi pöljää kattia juoksee peräkkäin, toinen sähisee ja murisee kuin leijona ja toinen purisee. Outoja eläimiä. Minä kun ennen luulin, että kissat vaan naukuu. Niin ja kolmas kissahan se sitten nautti olostaan omassa huoneessaan.

Siis joulu. Tänä vuonna olimme todella maltillisia lahjojen suhteen! Lapsille perinteisiä kalsareita, pyjamat ja kirjat, Kallelle urheilualusasu, kirja, sukat:) On se vaan niin turvallista, kun on nuo perinteet! Joitain perinteitä pitää kuitenkin säilyttää, ainakin minun mielestä.
Meillä oli sitten kaunein kuusi pitkiin aikoihin. Se oli kyllä vähän kummallinen, sillä tuoksu oli kuin saunavastan! Mutta sehän sopii tällaiselle perheelle, joka käy saunassa joka päivä.

Avannossa en sitten ole käynyt kuin just ennen joulua. Oli meinaan aikas kylmä! Onkohan siellä avantoa enää ollenkaan? Neuloakin olen ehtinyt, huovutettuja lapasia on tullut aika pino (kuvassa kahdet lähdössä joulupaketissa eteenpäin... vähän myöhässä, mutta mutta...)

Onneksi on tuota ruokaa siihen malliin, ettei ihan koko aikaa tarvitse sitä olla tekemässä:) Eli laatikoiden lämmitykseen, jotta saan jälkiruuaksi kupin teetä:)

Joulujuttuja

Tiden löper kun on mukavaa, eli uudet jouluverhot piti tehdä, kun vanhoja en löytänyt? Yleensä hukkaan kyllä tavaroita, mutta tämä oli kyllä nyt kaiken huippu. Minulla ei ole aavistustakaan, että minne olen jouluverhot laittanut. Noh, Paavon kanssa käytiin Mikkelissä ja sieltähän uusi kangas löytyi. Ompelin muuten ihan ensimmäisen kerran elämässäni tuollaiset verhot, jossa on kahta eri kangasta. Eihän ne nyt niin jouluiset ole, muuten kuin väritykseltään. Onhan nyt sitten vara vaihdella verhoja...

Joulukortit tuli tehtyä jo myyjäisiin ja niitä jäi aika paljon, joten valmiita kortteja on sitten, kunhan vain laitan valmiit osoitetarrat ja raapustan jotain kortin sisään. Kuinkahan monelle unohtuu lähettää joulukortti, hmm. Ja just vasta sain laitettua meidän (papan ja minun) kiitoskortitkin postiin.

Sain atk-kerholaisilta ihanan amarylliksen! Se kukkiin niin kauniisti. Todella upea kukka!


Pakkasta on -26 juuri nyt, eli KYLMÄ. Onneksi meillä on noita uuneja, että saan pitää tulia jossakin uunissa vaikka koko ajan:) Niin ja villasukkia jalassa... teetä, kyllä ehdottomasti, kuppi teetä on nyt paikallaan.

Ai niin, ja äsken otin koneesta parit huopalapaset, eli olen sitten kai ollutkin ihan ahkerana;)

Huovutusta

Viikonloppu meni huovutuskurssilla ja sain aikaiseksi vaikka mitä. Eli ensimmäiset varsinaiset joululahjat on nyt sitten tehty ja tekeleet ovat kuivumassa kotona. Oli tosi mukavaa puuhastella omiaan koko viikonloppu, ja vielä kun seura oli niin loistavaa! Ja miten hienoja töitä siellä tehtiinkään!

Ja tietenkin kotiinkin asti ostin vähän materiaalia - vaikka materiaalia on kaapit pullollaan jo valmiiksi - , jos vaikka innostuisi jatkamaan... ilahdutan siis kaikkia sukulaisia (varsinkin lapsia) säälittävillä käpyviritelmillä:)

Tohtorin sukatkin ovat jo valmiit, tai lankojen päättelyt ja prässäys, niin saan nekin sitten postiin. Eli joulu on tulossa ja energiaa riittää. Eilen sain avata jo adventtikalenterin ensimmäisen luukun, ja ylläri pylläri, kynttilähän siellä:)

Tänään on "klubitalolla" pikkujoulut, eli uimakopilla. Sain meinaan aivan loistavan kutsun sähköpostiini yhdeltä uimamaisterilta (meitähän on siis kolme) ja tarkat aikataulut, kuinka pikkujoulut etenevät. Nyt jo naurattaa!

Teetä menee mukitolkulla näin kylmällä. Iloista adventinaikaa!

Tohtorin täti

Sisareni tytär väitteli perjantaina tohtoriksi Jyväskylässä. Kyllä on hieno homma! On se hyvä, että Sipi hoitaa koko serkussarjan puolesta nämä asiat, niin loput 9 saa ottaa elämän sitten rennosti. Vaikka täytyy kyllä sanoa, ettei Sipikään näyttänyt niin kovin stressaantuneelta, kun lauantaina tavattiin. Päin vastoin, Sipi näytti oikein rentoutuneelta ja iloiselta. Se on oikein.

Kovasti me kaikki muut ihailtiin ja oltiin erittäin iloisia suuresta saavutuksesta!

Sipi olikin kutsunut lounaalle vain parikymmentä henkeä, joten ehdittiin jopa jutella melkein kaikkien kanssa. Paitsi tietty, istuin Eevan vieressä ja naurettiin kovaäänisesti kaikille vanhoille jutuille. Mutta ah kuinka hyvää se kunnolla nauraminen tekikään.

Ruoka oli juhlissa aivan erinomaista. Vaikka Paavo tietty jännitti jo mennessä, että siellä on tietty lihaa ja läskiä. Mutta eipäs ollutkaan, vaan tosi hyvää kalaa ja älyttömän herkullista valkosuklaajälkiruokaa, nam nam. Ja kun päälle sai vielä kupin hyvää teetä, niin namskis.

Retki Siilinjärvelle

Juhlin vielä syntymäpäiviäni Siilinjärvellä Kunnonpaikassa ystäväni Tertun kanssa. Perheeni osti minulle kahden hengen viikonloppuhuilaamisen kylpylässä. Ei muuta kuin Terttu kyytiin ja menoksi. Ja mukavaa oli! Saimme ihania hoitoja, nukutti tosi hyvin ja minä jopa ulkoilin. Niin ja valmista ruokaa!

Väkeä oli kuin pipoa, olihan siellä Olavi Virta laulukilpalujen finaali. Noh, en tietenkään ole koskaan kuullutkaan sellaisista kilpailuista, mutta nyt sitten tiedän niistä vaikka mitä:) Kuten että ensimmäinen kilpailu oli 2002, tänä vuonna karsintaan osallistui 300 henkilöä...

Ilma oli upean syksyinen. Lauantain aamuna maa oli aivan valkoinen! Ja lunta oli aika paljon. Se kyllä sitten suli päivän aikana, tietty. (Mehän olimme siellä jo lokakuun puolella). Reipas kävely ulkona, kymmenkahvit ja kiireesti lillumaan kylpylään. Olihan meillä tietty turvekylpyä, jalkahoitoa ja hierontaa... pitäisköhän täyttää pyöreitä vuosia useimminkin?

Kissat

Tyttären kissat majailevat meillä ja johan on tekemistä. Hyvä, että aamulla ehdin toimistoon lähteä. On se hyvä, ettei meillä voi olla jatkuvaa eläintä kotosalla, olen ihan tyytyväinen hiljaisiin hyvin käyttäytyviin villakoiriin sohvan alla.

Mutta siis, Vitsku eli Vidia on ollut jo jonkin aikaa sulostuttamassa oloamme. Toinen on niin söpö ja niin blondi, että oksat pois. Vitsku istuu kuin posliinikissa kukkalaudalla, jollei ryntäile kuin pingispallo paikasta toiseen.

Natsku eli Naiad (meniköhän tuo nyt oikein) on sitten vähän toisen lainen kissaneiti, eli lymyilee yleensä sängyn alla tai "pömpelissä". Mutta on kaunis! Todellinen pikimusta kaunotar. Täytyykin muuten ottaa kuvia, jos onnistun saamaan Natskun niin paljon pois sängyn alta.

Kävinpä muuten tuossa välissä jo avannossakin, siis on jo ihan oikea avanto! Ja voi miten hyvältä kylmässä vedessä uiminen (ei mikään pulahdus) tuntuukaan - jälkeenpäin:)

Retki Vuolenkoskelle

Olin siis ihan työhommissa yhtenä päivänä Vuolenkoskella, joka on muuten ihan lähellä! Olin jotenkin kuvitellut pienessä päässäni, että se on jossain keskellä sydänmaita. Noh, elämä on täynnä yllätyksiä.

Ilma oli ihana, todellinen syyspäivä. Aurinko paistoi ja vesi kimmelsi. Jäi muuten uiminen siltä päivältä, kun en kehdannut tuohon järveenkään hypätä. Täytyy yrittää käyttäytyä, edes joskus:)

Muuten varsinainen koskihan on padottu jo aikoja sitten, tuo on vain pieni puro, joka meni kalalampeen. Koski tuottaa sähköä, mutta onneksi tuollainen todella kaunis puro on jätetty ihailtavaksi. Ja veden solina, mikä ihan ääni!

Ehkä kuppi teetä olisi nyt paikallaan, vai mitä!

Syksyn kauneutta

Eilen töistä tai siis kunnantalolta lähtiessäni, oli ihan pakko kävellä rantaan ja ottaa pari kuvaa. Ilma oli jotenkin sininen ja todella kaunis. Järvi oli jo vähän jäässä ja aurinko oli jo laskemassa. Tänään kun taas sataa vettä ja on harmaata, niin mieli virkistyy, kun katselen eilisiä kuvia. Hyvä, että tuli otettua muutama kuva!

Tänään ei tarvinnutkaan sitten särkeä jäätä uimaan mennessä, melkein kaikki jäät olivat sulaneet. Mutta ei vesi sen lämpöisempää ollut kuin eilen:)

Loman jälkeistä elämää

Loma tuli vietettyä ja tuli ihan tarpeeseen. Kuvia lisäilen tänne sitten myöhemmin. Ihanaa oli olla valossa, auringossa ja lämmössä. Kyproksesta tuli kerralla ihan superpaikka. Ilmat suosivat meitä todella, 30 - 32 astetta ja plussan puolella vielä. Nam!

Vaan hyvältä tuntuu kyllä nyt, kun olen juuri käynyt avannossa (siis avanto on jo), jäiden seassa pulikoimassa. Olo oli kuin grogilasissa, vain kirsikka puuttui. Vaikka nautin suunnattomisti lämpöisestä Välimerestä, niin tuo kylmässä uinti on kuin huumetta, sitä tarvitsen kyllä!

Vielä viime viikonloppuna olin ystävättäreni kanssa Siilinjärvellä Kunnonpaikassa vähän lepäilemässä ja saamassa hoitoja kuten turve- ja öljykylpyä, jalkahoitoa ja hierontaa. Kyllähän tuollaisen viikon loman jälkeen vähän kuntoutusta tarvitseekin.

Nyt sitten kun olen täyttänyt 50 vuotta moneen kertaan, niin voin kai aloittaa arjen elämisen ja nauttia tästä. Tai nautin ainakin kohta kupillisen teetä...

Työhaastattelu ja lähestyvä loma

Kävin aikas kaukana työhaastattelussa ja niin kuin aina, kotiinpäin ajaessa muistaa kaiken, mitä olisi pitänyt sanoa. Noh, "eilistä et voi muuttaa, mutta huomiseen voit vaikuttaa". Yksi viisas minulle sanoi muutamia kertoja. Joka tapauksessa, teki tosi hyvää käydä haastattelussa! Ja kun vielä paikkakin olisi sellainen, josta pitäisin tosi kovasti. Siitä sitten myöhemmin tai sitten ei.

Eli matkamme lähestyy hurjaa vauhtia. Tuossa juuri tulostin itselleni osoitearkin, että edes muutama kortti tulisi lähetettyä. Pyykkikone pyörii koko ajan, jotta puhtaat vaatteet saisin (ja Pentti) mukaan. Ja yhtäkkiä mietin noin sataamiljoonaa asiaa, mitkä pitäisi tehdä ennen reissua. Yritän tässä itseäni rauhoitella ja ajatella, että jos en ehdi niin en ehdi. Kuvassa loppuseurue, eli pappa ja Pentti.

Sähköpostiin pitää laittaa lomavastaaja ja sitä tuossa äsken harjoittelin. Oletettavasti kaikki postit menevät sitten jonnekin sfääreihin... Noh toivottavasti onnistuin. Testasin ja siinä meni ihan hienosti, mutta mutta...

Kas lauantai-ilta ja kohta pääsee saunaan. Jesh! Meinaan muuten lähteä matkoille ilman käsityötä...

Pientä matkastressiä

Eli loma odottaa ensi viikolla, ja sitä odotellessa piti kokeilla, että miten tehdää silmukkamerkkejä. Onneksi on kertynyt tuota askartelutarviketta enemmän kuin varmaan ikinä tulen käyttämään. Joka tapauksessa tällaisia niistä sitten tuli. Laitoin kuvaan viivottimen, että muistan minkä kokoisia ne oikein ovat.

Silmukkamerkkejä oli muuten tosi mukava tehdä, tarvitsin vain lukulasit (heh) ja hyvin valon ja tietty pienet pihdit. Taidan tehdä niitä lisää, kunhan seuraava stressi iskee.

Tänään saamme mukaamme uuden uimamaisterin. Eli olen puhunyt pyörryksiin jälleen yhden ihmisen, josta toivon mukaan saamme vakituisen avantouimarin joukkoomme. Tämä joukkohan on siis projektipäällikkö Pia ja minä. Vaikkei meitä ole kuin kaksi, niin meteliä ja puhetta on ainakin 10 naisen edestä. Nyt kun mukaan saadaan vielä kanslisti, niin voidaan pitää vaikka kokouksia laiturilla.


Tosiasiahan on, että tällainen mukava pikku puuhailu työn lomassa lisää tuottavuutta ja tyoviihtyvyyttä kummasti. Ja se on muuten ihan varma, että joka uintireissulla puhutaan myös työasioita... Kyllä nyt olen ansainnut kupin teetä.

Rahoittava syksy

Kiireisen kesän jälkeen on ihanaa saada nauttia tosi upeasta syksystä! Eilen, kun kävin uimassa, niin miten kaunista olikaan! Kaikki mahdolliset syksyn värit loistivat upeasti ja vielä kun niitä pääsi katselemaan aivan vedenpinnasta, niin VAU!

Tilasin tässä pari viikkoa siiten ohutta huopuvaa villalankaa tuolta Tapion lankakaupasta (on muuten hyvä ja nopea palvelu) ja nyt sitten neulon äitipupua. Kovin näyttää tällä hetkellä pieneltä, ja sitten kun sen vielä huovuttaa, niin taitaa tulla minipupu. Noh saas nähdä. Tilaussukat etenevät hyvää vauhtia, toinen on jo valmis, vaikka sitä piti kyllä purkaa jonkin verran, kun siitä ei tullut mieleiseni.

Tässä muuten kuva puolukkasadosta, ikävä kyllä viime vuotisesta, tänä vuonna niitä ei juuri näy kuin siellä täällä. Onneksi on viime vuotisia pakkasessa ja taitaa olla hilloakin Kallelle vielä jäljellä.

Nyt on kuitenkin päiväohjelmassa, ei suinkaan kuppi teetä, vaan Kuorttiin hakemaan mopoon polttimoa. Ja sitten ehkä kuppi teetä ja uimaan, tietenkin!

Käsitöitä ja uintia

Kiire meinaa olla taas liian hyvä ystävä, eli tarttis varmaan teherä jotahin. Ainakin kävin tänään uimassa ja nyt sitten olen tehnyt töitä. Eikös silloin kaikki pitäisi olla hyvin? Niin ja eilen valmistui sukat yläkerrassa ja alakerran sukkiin kokeilen pitsikuvioita - molemmissa varsissa tietenkin erilainen kuvio. Niistä tulee tosi loistavat joogasukat! Sain tänään kyllä sukkatilauksen, joten omat työt syrjään ja "oikeat" työt käteen:)

Vaikka välillä kiire tuntuukin kovalta, niin silti katselen kiivaasti ympärilleni, että oliskohan jotain kivaa duunia ympäristössä. Ehkä se ajatus tulee aina näin loppuvuodesta mieleen. Ja soitinkin jo yhteen paikkaan... se olisi kyllä tosi mielenkiintoinen. Täytyy oikein vakavasti miettiä.

Loppuviikko meneekin sitten kirjastossa töissä ja perjantaina on lautapeli-ilta. Jee! Sitä odotan kovasti. Toivottavasti porukkaa tulee paikalle.

Kyllä voi olla kaunista! Tässä kun katselen kunnantalolla ikkunasta ulos, niin puut ovat mitä upeimman värisiä, järvi kirkkaan sininen, ei pilveäkään näkyvissä. Voiko upeampaa enää olla?! Suuri huokaus... ja sitten taidankin lähteä kotiin tekemään ruokaa.

Sukkia ja muuta sälää

Voi kun saisi jotenkin tätä energiaa tallennettua kevättä varten, tai yleensäkin, avaisi vain purkin tarvittaessa. Noh tarvii nyt vaan sitä sitten kuluttaa.

Kävin vaihteeksi eilen uimassa ja niin paljon vesi on kylmentynyt, että harkitsen jo hanskojen käyttöönottoa. Meinaan, kun oikein ui, siis ei vaan lillu, niin sormia palelee. Muualla kun on sitä mitä hylkeilläkin, niin se osa on hoidettu:). Niin siis uimisen jälkeen olisin taas tehnyt vaikka mitä! Menin sitten museolla nurmikon leikkuuseen. Ja sinne taidan mennä tänäänkin, nyt vain sisälle laittamaan paikkoja talvikuntoon. Ja ensi viikolla pitääkin sopia ryhmäkodin kanssa, että milloin tulevat museolle pihatalkoisiin.

Meillä on tosi mukava kehitysvammaisten aikuisten ryhmäkoti täällä ja siellä on riskejä miehiä ja iloisia naisia! Lupasin sitten keittää kahvit ja tehdä voileivät pihatalkoisiin. Eiköhän me saada mukava päivä aikaiseksi.

Tässä siis sukat, joihin kokeilin yhtä ohjetta Paraphernalia joka löytyy täältä. Kuvassa sukan kuvio näkyy aika huonosti, mutta tuolta ohjeen linkistä voi sitten katsella miltä ne näyttävät, tai miltä niiden pitäisi näyttää:). Ohjeessa oli myös vähän erilainen kantapää ja kärkikavennus, siis pitihän niitäkin kokeilla. Yläkuvassa olevat lapaset ja tossut odottavat laukun valmistumista, jotta saan ne kaikki kerralla pyykkikoneeseen. Ja sitten pyydänkin Kallea putsaamaan pyykkikoneen poistoletkun:)

Jaaha, pitäisköhän tehdä oikeita töitäkin... pah, taidan keittää kupin teetä, kun on vielä täytekakkuakin jäljellä:)

Viikonlopun puuhasteluja

Tosiaankin pitkästä aikaa sain puuhastella koko viikonlopun, ja vielä kun naapurin lapset olivat yökylässä, niin sain vielä pötkötellä sängyllä, syödä karkkia ja katsella piirrettyjä! Jesh! Omat lapset kun on jo niin isoja, ettei heidän kanssaan enää oikein saa (paitsi tyttären kanssa aina joskus katsotaan Monsterit Oy...) sellaista tehdä, niin mukavaa, kun naapurin lapset tulevat välillä meille lainaan. Tehtiin me siis muutakin, eli käytiin metsäretkellä ja tehtiin ovikoristeita. Ja hienoja tuli!

Ja sitten kokeilin uudesta ihanasta kirjasta vähän huovutusta, siis neulahuovutusta. Raahasin kaikki villat ulos ja ei kun tekemään. Tässä toinen tuotos, se on huuhkaja ja pituutta sillä on 11 cm. Sain kirjan tyttäreltä synttärilahjaksi. Kokeilin myös kissaa, violettia sellaista, mutta se on vielä vähän kesken (näyttää ehkä enemmän apinalta kuin kissalta).

Helmin sukat ovat kohta valmiit. Nehän olisi olleet jo valmiit, mutta huomasin toisessa melkein valmiissa sukassa, että olin aloittanut sen 8 silmukkaa liian pienenä (muokkailin vähän ohjetta, kun niistä tulee polvisukat). Enää kärkikavennus, niin sitten saankin ne lähettää eteenpäin.

Mutta nyt on mentävä, ei teen juontiin vaan joogaan. Se on syksy ja kansalaisopistot!

Voi ei!

Siis ihan positiivisesti. Vietin eilen tosi ihanan päivän tyttären kanssa Hesassa, kierreltiin, höpötettiin, syötiin ja sitten se voi ei! Eli Novitan poistomyymälä! Se oli Turmiolan Tommin tie, eli säkillinen lankoja. Vaikka kuinka olin taas kerran päättänyt, ettei yhtään uutta lankakerää ennen kuin edes vähän on edellinen kasa vajennut. Mutta minkäs sitä ihminen itselleen voi!

Nyt on sitten lankoja lankoja lankoja. Tänä aamuna salakuljetin niitä sitten vinttiin ja levitin eri paikkoihin - ketähän minäkin sillä huijaan:). Mutta siis niin ihania lankoja, värejä, pehmoisia...  Jäljellä on vain tekemisen ilo:) Kesken on kyllä Helmin pitsiset polvisukat, ne täytyy tehdä ensin. Niin ja sitten on toinen tossu neulottava, että ne pääsen sitten huovuttamaan... Sitten uudet langat, ah ihanaa! Aloitan varmaan bambu-langasta tekemään pieniä eläimiä, tai sitten ehkä välillä vähän huovutusta!

Syksy, ihana syksy ja paljon energiaa!

Teekutsut

Viikonloppuna pidettiin sitten isän kanssa teekutsut (naamioitiin niihin sitten ne 130-vuotisjuhlat). Ja mukavaa oli, ihana oli tavata tuttuja ja tutustua uudestaan vanhoihin tuttuihin. Herkkuja oli pöydässä, eli leipomukset kai sitten onnistuivat:) Nyt sitten häämöttää jossain syksyllä reissu jonnekin lämpimään. Mukavaa juhlissa oli kai se, että teimme niitä yhdessä. Isäkin leipoi sconsseja... heh heh.

Katselin eilen illalla kuvia juhlista, yritin katsella, että olikohan nyt varmasti kaikista kuvia. Todennäköisesti ei! Mutta mielessä ovat kaikki - ainakin vielä. Eräs ystäväni meinaan kysyi heti sunnuntaina, että mikä oli parasta juhlissa? Se oli helppo sanoa - ihmiset. Ja tietty isä, joka oli kuin aurinko koko ajan.

Varsinainen päivähän on vasta ensi viikolla, vielä viikon voin sitten kulkea sandaaleissa ja verkkareissa, sitten alkaa jakkupuku- ja kopsukenkäkausi. Eikös kaikki aikuiset pukeudu sillai? Olen meinaan päättänyt siirtyä myöhäisestä murrosiästä varhaisiin vaihdevuosiin...

On Suuren Urheilujuhlan tuntua!

Minähän en urheilua seuraa, siinähän tulee hiki jo pelkästä katsomisesta. Mutta tämä "urheilujuhla" on tietty poikkeus - eli meillähän on 130-vuotisjuhlat ihan kohta. Isä täytti jo pyöreitä ja minä sitten kohta perässä. Mutta juhlat pidetään jo viikonloppuna.

En ole myös mikään juhlaihminen, mutta kai sitä kerran elämässään ihminen haluaa pitää juhlat, vai? Eikä ne ole edes isot juhlat, omat perheet vain ja pari sukulaista (tädit) ja muutamia ystäviä. Olen siis leiponut ja huomenna jatkan leipomista. Ensimmäiset hedelmäkakut menivät pilalle (kumma kyllä ne ovat melkein hävinneet keittiön pöydältä), mutta seuraavat näyttivät jo paremmilta - toivottavasti myös maistuvat. Huomenna sitten pikkuleipiä...

Olen jopa yrittänyt olla lomalla tämän viikon, että saan rauhassa hössöttää juhlia, mutta joka päivä on ollut jotain "pikkuhommia". Noh täytyy yrittää pitää vähän vapaita sitten myöhemmin. Ja pidänkin, sillä meillä on isän kanssa haaveena lähteä vähän jonnekin lämpimään - isä haluaa aurinkoa ja lämmintä, minä merta ja lämmintä, mutta ei turisteja kovin paljon. Saapas nähdä minne asti päästään! Viimemmäksi olimme Dublinissa isommalla porukalla...

Arki

Arki on kai koittanut, kun koulut ovat alkaneet. Minä nautin arjesta, elämä on rauhallista, tai ainakin rauhallisempaa. Ja minä saan omaa aikaa! Muutama tunti aamupäivästä ihan itselle, teen sitten töitä tai vaikka vien pyykkiä pihalle, mutta saan olla yksin. Niin kovasti kun perhettäni rakastankin.

Muutamia uusia käsitöitäkin on saanut alulle, parit sukat, muutama eläinhahmo, huovutettavat lapaset. Sitä se syksy teettää, minä piristyn kummasti. Vaikka museohan on auki vielä tämän viikon, niin silti kiireeni ovat tältä kesältä jo vähän ohi. Olikin kiire kesä!

Vidia siis hallitsee meidän elämää nyt (tyttären kissa). Kalle opettaa Vitskua jo kovasti herkkukaapille! Naapuirin Kyösti-kissa kävi eilen tervehtimässä Vitskua ja johan piti kissaneiti metelin - siis pihinää (hampaiden näyttö), murinaa (kuin suurikin kissapeto). Kyösti parka oli jäykkänä kauhusta, tai sitten dementia iski, eikä liikkunut mihinkään. Vidia oli kuin magnusti pihalla penkin päällä ja tuijotti tiukkana. Hyvä tietää, että meillä on nyt sitten kunnon vahtikissa. Paitsi, että Päärynä (Vidia) kömpi saunan lauteille nukkumaan, kun lähdin. Ei taida olla riittävän lämmintä muuten... mittarissa + 27.

Mutta nyt on aika juoda kuppi teetä, sillä passasin tuossa juuri pari asiakastakin.

Hellettä

Helle käy siis oikeasti minun hermoihin! Keskittymiskyky on lähinnä nolla, teetäkään ei tee mieli! Museo on lämmennyt jo kokonaan, eli täälläkään ei ole yhtään viileää nurkkaa, jossa voisi vaan olla. Noh, syksy tulee pian, jesh!

Sen verran piristyin kuitenkin, että aloitin uuden pupun neulomisen. Pääsin kokeilemaan puisia puikkoja - nehän on vallan mainiot. Ei narise lanka eikä hikoa kädet. Tosi mukavat. Eilen kävin kaupungissa viemässä Pecuksen ja Paavon omaan kotiinsa, niin lohdutukseksi ostin pari kerää lankaa. Jos vaikka sitten villasukkia tekisi valmiiksi joulumyyjäisiin.

Yritän tässä myös viritellä itselleni 50-kriisiä. Hmmm, tähän asti aika huonolla menestyksellä. On kai sitten tullut pidettyä pari kriisiä tuossa aiemmin, niin ei tällä taida olla väliäkään. Mutta kyllä tuo ikä laittaa vähän miettimään, että mitä on tullut tehtyä ja mitä voisi tehdä. Siis molemmat listat ovat kyllä aika pitkiä - hih.

Mutta ensi viikolla haen Päärynän eli Vidian meille vähäksi aikaa, luulen, että se piristää meitä kaikkia, oli sitten hellettä tai ei.

Kirjaston hiljaisuudessa

Tällä ihmisellä on ollut aivan liian kiire! Nyt siis nautin töistä täällä kirjastossa, sillä täällä on hurjasti tekemistä, mutta jollain tapaa edes rauhallista.

Tiesin jo kesän alussa, että liikaa hommia yhdelle kesällä ja yhdelle ihmiselle, mutta minkäs ihminen itselleen voi! Eilinen oli sitten viimeinen voimain ponnistus, nyt on museo vielä pari viikkoa auki ja kirjastovuorotkin alkavat rullaamaan ihan normaaliin tahtiin. Eli eiköhän tästäkin kesästä selvitä.

Katselin tuossa äsken Villapallon blogia ja voi minkä määrän Pia oli taas ehtinyt neuloa. Itse kun en ole juuri puikkoihin ehtinyt koskea varmaan koko heinäkuussa (ehkä jotain tosi pientä). Nyt tulee sitten selitys, eli metallipuikot oli helteellä tosi ikävät, narisevat ja nihkeät, ja eihän täältä meiltä saa bambupuikkoja mitenkään... noh olisihan ollut tietenkin netti... Mutta sitä suuremmalla innolla aloitan syksyn viileillä keleillä käsityöt!

Pecus-kissa on viihtynyt meillä tosi hyvin ja me on viihdytty Pecus-kissan kanssa tosi loistavasti. Viime yönä kun valvoin ja katsoin Star Trekiä, niin kyllä oli mukavaa, kun miuku maukulainen siinä pyöri kintuissa ja hurisi kovaan ääneen.

Join muuten äsken kupin teetä, kun olen vettä keittänyt viimeiset kolme tuntia. Nyt kirjat hyllyyn ja sitten voisi jopa palkita itsensä etsimällä jotain tosi hyvää lukemista!

Kesä

Todellisia kesäpäiviä on kyllä riittänyt enemmän kuin omaksi tarpeeksi. Tällaiselle syys- ja talvi-ihmisille nämä ovat kyllä aika kärsimystä. Jos voisi vain istua hiljaa omissa aatoksissa ja välillä pulahtaisin veteen, silloin nauttisin näistä keleistä.

Katselen tässä museon ikkunasta ulos ja miten hienoja pilviä näkyy taivaalla. Tosi upeita, oikeita pumpulipalloja. Pilvet menevät vain aivan muualla, sillä ei täällä juuri varjoja näy. Uimisesta sai hetken viilennyksen, mutta kun sotkin fillarilla museolle, niin hiki on taas.

Pojat pesivät eilen mattoja ja tänään kuulemma jatkavat taistelua mummujen ja muiden täti-ihmisten kanssa pesupaikoista. Toinen poltti selkänsä ja toinen pohkeensa. Onneksi on niin kuuma, ettei saunaa ole lämmitetty pariin päivään, niin poikien ei tarvii mennä käpristelemään saunan lauteille. Kylpytynnyrissä oli eilen +17, ja se tuntui ihanalta, verrattuna siihen, että uimarannan vesi oli jotain +26.

Nyt on pelastettava perhonen sisätiloista ulos.

Huokaus

Siis ihan positiivinen huokaus, sillä kesän tai oikeastaan koko vuoden kiireisin aika on ohi! Nyt voinkin sitten rauhoittua ja nauttia ihan oikeasti kesästä. Vaikka sitten täällä museolla.

Huomenna täällä alkaakin kuvataidepajapäivät kehitysvammisille. Viime vuonna kokeilin eka kertaa ja meillä oli ihan älyttömän mukavaa. Toivottavasti näitä sateettomia päiviä riittää sitten vielä kaksi.

Käsitöitä en oikein ehdi nyt tehdä, on olevinaan kaikkea muuta, kuten uimista! Ah, eilen illalla lilluin vedessä tosi tyytyväisenä sen viileydestä. Harrastin tähtikelluntaa ja katselin sinistä taivasta, jossa välillä jokin lintu sujahti kuin kuin suihkukone ohi. Vaikka kuinka olenkin syksyihminen, niin kyllä kunnon kesäpäivä on sentään jotain.

Kissat sen sijaan nauttivat olostaan Soralassa ihan hirveesti. Viime yönä joskus 2 aikaan Vidia neiti istui keittiön laittialla ja asioita oli vaikka kuinka. Siihen sitten Pecus, ja sehän tiesi kunnon ravia ympäri huushollia. Puuh. Menin sitten takaisin nukkumaan ja nukahdin hurjaan jyminään. Miten ihmeessä kaksi kissaa saa niin mielettömän metelin aikaiseksi? Miau! Vidia ja Pecus katselevat muuten kuvassa naapurin Kyöstiä, joka vapaana vaeltaa meidän pihaan elvistelemään kaupunkilaiskissoille.

Kesä parhaimmillaan

 Kävin eilen ensimmäistä kertaa mattopyykillä ja meidän matonpesupaikalle oli tullut mattomankeli! Vau! Oli muuten hieno, enkä jättänyt kuin kerran sormet sinne väliin. Sattuuhan sitä paremmissakin piireissä. Oikeasti laite on aivan mahtava. Ennen piti mattoja valuttaa vaikka kuinka kauan Kisarannassa, jollei halunnut kastella autoaan sisältä aivan kokonaan. Nyt vaan matto mankeliin ja kostea matto kyytiin ja kotiin. Yhdessä sitä kilpaa kehuimme mattoja pestessämme.

"Mattolaituri" siis matonpesupaikka on aivan loistava paikka, siellä näkee ja tapaa vaikka ketä. Mukavaa jutustelua ja matonpesua, huomaamattaan tulee siinä matot pestyä. Aamulla kyllä huomasin, että käsi on kipeä, mutta mitäs sitten, kun on mukavaa.

Ja mukavaahan täällä museolla on! Aurinko paistaa, linnut laulaa, tuuli humisee puissa. Itikoita nyt on ehkä vähän liikaa, mutta mitäs sitten. Ei niitä enää lokakuussa ole, ainakaan kovin paljon.

Päivä on jo pitkällä enkä ole edes ehtinyt kymmenteetä juoda, siis vesipannu tulille ja keksipaketti kaapista. Nam, tämä elämä on mukavaa.

Minä ja miljoona itikkaa

Siis museokausi on avattu eilen. Olen kyllä odottanut kovasti tätä taas, että pääsen tänne museolle! Täällä on sellainen kummallinen fiilis, rauhallinen, seesteinen... melkein kuin omat ajatuksetkin asettuisivat! Eilen kyllä säikähdin tosissani, kun vintiltä kuului aivan selviä askelia, huih ja hetken päästä koputusta. Hyvä etten rynnännyt pää kolmantena jalkana ulos ja sotkenut fillarilla kotia asti. Noh rohkaisin kuitenkin mieleni ja kuuntelin oikein tarkasti. Tikka se siellä tepasteli ja naputteli toukkia seinästä. Puuh. Vaikka olisi se kyllä ollut aika jännää, jos en olisi löytänyt "syyllistä":)

Eilen kävi kyllä ensimmäiset melkein oikeat asiakkaat, pari tuttua pyörähti pihassa kertomassa kuulumisia. Laitoin kyllä heidät tilastoihin, vaikkei ihan koko kierrosta tehtykään.

Näin kesän alussa täällä on kyllä hirveesti tekemistä: siivousta, hämähäkin seittien hävitystä, hiirien karkotusta... ja tavarat paikalleen. Onneksi olen jo suurimman osan laittanut, kun päiväkotilaiset kävivät kylässä jo aiemmin. Hauskaa, kun talo oli täynnä ipanoita:)

Mutta nyt ennen kuin aloitan kunnolla työt, täytyy kiehauttaa kuppi teetä:)

Kissakeskusteluja kirjastossa

Tuntuipa tosi mukavalta jutella yhden asiakkaan kanssa kissoista (aika monen kanssa kyllä tulee juteltua milloin mistäkin). En ole koskaan pitänyt itseäni minään kissaihmisenä, ehei, mutta nyt kun omilla lapsilla on kissoja, niin ne on kyllä tosi ihania. Miten mukavaa on mennä kotiin, kun kissa tulee häntä suorana vastaan, aloittaa kehräämisen ja kassin tonkimisen. Sitten kun kassi on tyhjä, sinnehän on heti hypättävä tutkimaan, että mitä kivaa sieltä voi löytyä. Minusta tietenkin tyhjä kassi on tyhjä kassi, eikä siellä ole mitään.

Vanhimman pojan kissa on meillä käymässä (niin ja poikakin) ja valloittaa taas olemuksellaan meidän kaikkien sydämet kerralla. Kissa on kuin keisari, määrää tahdin täysin. Jos ei riittävästi anneta huomiota, kissapa hyppää pöydälle ja mulkoilee (meillä sanotaan, että kyylää) syyttävästi. Kyllä telkkari jää silloin toiseksi...

Mutta ne asiakkaan kissa, kolme kappaletta, sisarukset vielä. Ei kyllä kuvasta olisi uskonut, että ne on samasta poikueesta, yksi oli pitkäkarvainen, toisen häntä oli pitkäkarvainen, ja kolmas oli pieni lyhyempi karvainen. Mutta kaikki yhtä ihania ja nopeita! "Kumi" palaa mutkissa ja kynnen jälkiä on vähän joka paikassa. Ja niinhän se on, että joukossa tyhmyys... ei kyllä oikein sovi kissoihin, ne on liian ovelia näyttämään tyhmyyttään. Eikä kyllä kissa mikään tyhmä ole, ihminen on, jos ei kissaa ymmärrä:)

Oliskos kesä?

Ainakin tuntuu siltä, kun ulkona käy. Meidän piha on tosi lämmin, aurinko paistaa siihen ihan koko ajan. Pörriäiset on ihan sekaisin, sinkoilevat paikasta toiseen. Minäkin sain vihdoin laitettua pataan pihalle muutamat orvokit, ne tuo mukavasti väriä pihaan.

Tämä alkukesä on oikeastaan sellaista "pitäisi" -aikaa. Pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä. Mikseihän sitä voisi vain nauttia hyvällä omatunnolla keväästä (nenäliinan kanssa tietenkin - se on tämä siitepöly...atsiiii), kuunnella kuinka tipi laulaa ja perhoset lentelee, tuuli hiukan vilvoittaa oloa. Ei tietenkään saa, pitää vain miettiä niitä ikuisia tekemättömiä töitä, jotka eivät ainakaan lopu omakotitaloasujalta.

Tänään ajattelin kyllä mennä jo tuonne Fantsulaan laittamaan paikkoja hiukan kuntoon, se ei ole mitään pitäisi hommaa, vaan sinne on oikeasti mukava mennä. Kohtahan museo jo aukeaakin, jee. Sitten ei kun vieraita odottamaan ja erityisesti lasten leikki-iltapäiviä!

Nyt PITÄÄ mennä keittämään kuppi teetä:)

Äitienpäivä

Hyvää Äitienpäivää kaikille!
Nyt onkin erityinen Äitienpäivä, sillä veljeni menehtyi tasan vuosi sitten. On hiukan vaikea iloita tästä päivästä, mutta kun luin veljentytön viestiä facebookissa, niin itkeä tirautin (eli helpotti) ja sitten lähetin kovasti lämpimiä terveisiä niin veljentytölle kuin veljellenikin.

Minusta Äitienpäivä on hiukan teennäinen. Eikö sitä voisi vaikka yllättää äidin jonain päivänä ihan muuten vain, nyt sitten syyllistetään kaikki - äidit, isät ja lapset! Noh sain sitten varmaan tulikivenkatkuisia ajatuksia moneltakin, mutta minkäs sitä omille ajatuksilleen. Tämähän ei tarkoita, ettenkö arvostaisi äitejä! Totta kai! Meidän äitikin oli oikein äitien äiti! Tai sitten anoppi, huh, siinä vasta äiti - 10 lasta! Vau! Hyvä kun näiden kolmen kanssa jotenkin pärjäilen:)

Minä sain äitienpäiväksi täytekakkua, nam, se oli/on hyvää. Sanoin jo aiemmin viikolla, ettei ei tartte sitten mitään ruusuja raahata.  Tytär soitti heti aamusta ja vanhin poika tuli kissansa kanssa viikonlopuksi kotiin. Se riittää minulle aivan mainiosti. Eli olen tyytyväinen elämääni, myös tänään.

Avovesiuintia

Talvi on mennyt ja avanto kadonnut, olen siis siirtynyt avovesiuintiin. Luin joskus aikaa sitten lehdestä eräästä ihmisestä, joka harrasti luontouintia. Noh, siinä äimistelin moista ihmettä, kunnes jatkoin lukemista ja huomasin harrastavani myös tuota loistavaa uintimuotoa... Eiköhän me kaikki:) Nauratti kyllä kovasti, kun tajusin, että ihminen ihan tosissaan kertoi, kuinka hänellä on upea harrastus, hän ui luonnonvesissä! Vesi on joka tapauksessa vielä aika raikasta ja ah niin piristävää.

Kiire jatkuu vielä, odotan kovasti kesää, että pääsen museolle nauttimaan linnunlaulusta ja muista luonnon ihmeistä. Siellä on ihanaa istua Vanha-Rantalan talon kuistilla ja hörppiä teetä. Katsella pörriäisiä ja nuuhkia kesän tuoksuja.

Vein muuten pyykit jo tuossa ulos, kun paistaa aurinko, joka kummasti piristää eilisen räntäsateen jälkeen. Sitä paitsi yöllä oli pakkasta ja joku tollo (lue minä) jätti auton pihaan, kun en jaksanut (köh) viedä sitä autokatokseen, niin ikkunat oli ihan jäässä. Onneksi aurinko on auton ikkunat jo sulattanut. Ja kohta kuuluu olevan toinen koneellinen valmista puhdasta pyykkiä vietäväksi ulos.

Minulla kun on tämä kotitoimisto täällä alakerrassa (entinen perunakellari), niin tulee pakostakin pidettyä taukoja koneella istumiseen, kun pyykkikone hurisee tuossa viereisessä käytävässä. Taidan kyllä käydä keittämässä kupposen teetä tässä välissä.

Veljentytön blogi

Olen innokkaasti ja ilolla seurannut veljentytön matkablogia Japanista ja ihan kuin itsekin pääsisi kokemaan matkan! Tosi hienoa, että Lotta jakaa reissunsa meidän muiden kanssa. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että vuorelle kiipeäminen oli ihan käsittämätön reissu, huh huh ja puuh:)

Muutenkin seuraan innokkaasti facebookissa sisarusten lasten elämää ja heidän pienten lasten kasvua (ylpeä isotäti). Ja joku vielä sanoo, että facebook on ihan huuhaata. Onhan se sitäkin, mutta kyllä siitä minulle ainakin on tosi paljon iloa. Kiva lukea ja katsella kuvia täältä "kellarista". Toisaalta, eihän se ole sama asia kuin että pitää sylissä jotain ihanaa pientä tuhisevaa kääröä ja puhua vauvaa.

Viikonloppu meni sitten ihan levätessä, nukuin päiväunet oikein peitoissa. Enpä muista milloin olisin sellaista tehnyt ja se tuntui ah niin ihanalta. Täytyy yrittää samaa joskus toistekin. Eilen sitten aloitin uudet pitsisukat, kun annoin punaiset Tertulle nimipäivälahjaksi. Nämä seuraavat ovatkin sitten vaaleanpunaiset ja nekin olen päättänyt antaa lahjaksi. Siis varokaa sukulaiset, sukkia tiedossa.

Kiireitä ja villasukkia

Kiire vaan on jatkunut, mutta sehän on vain positiivista - näin yrittäjän kannalta katsottuna. Kevät on ehtinyt jo tosi pitkälle, lunta pihassa vaan enää ihan vähän. Pyykit kuivuvat iloisesti tuulessa heiluen. Ja sitä paitsi, avantokin on vielä ja se on suuri!

Pitsineulesukkakin sai parin. Minusta niistä tuli tosi tyylikkäät, vaikka itse niin sanonkin. Taidan kokeilla samaa kuviota rannelämmittimiin, minulla sattuu olemaan juuri sopivaa lankaakin siihen. Lankavarasto ei meinaa pienentyä sitten millään! Ehkä pitäisi yrittää olla ostamatta lisää lankoja - hmmm sitä täytyy miettiä.

Tuossa aamulla sain ihan linkin Amurin leopardi ja pennut . Kyllä voi olla upeat eläimet! Siinähän se päivä menisikin hyvin, kun vain tuijottelisi hienon eläimen pesätouhuja.

Nyt onkin hetki aikaa ennen kuin lähden kirjastoon iltavuoroon. Ai mutta täytyy ehtiä käydä vielä avannossakin:)

Kevät

Ja uudet linnunpöntöt pihassa! Nyt täytyy vain odotella lintuja niihin. Isäntä taisi tehdä ne kyllä lasten kissoja varten (ei siksi, että kissoilla olisi syötävää, vaan katseltavaa).

Olen saanut neulottua yhden sukan, uusi hieno malli, oikein pitsikuvioinen. Olen oikein ylpeä itsestäni. Olen jotenkin aina pelännyt noita neuleohjeita, kun niitä on vähän vaikea joskus seurata. Tai sitten olen vain sooloilija neulomisissani. No joka tapauksessa, punainen pitsineulesukka saa varmaan parin.

Avanto suurenee joka päivä. Nyt siinä mahtuu jo kunnolla uimaankin. Ihan yhtä kylmää se vesi on, mutta on se vaan niin virkistävää ja piristävää. Eilen juttelinkin erään ihmisen kanssa siitä, kuinka hyvää tekeviä harrastuksia jooga ja avantouinti ovat. Tai ainakin ne sopivat minulle aivan loistavasti.

Kiireitä

On ollut kyllä todella kiireitä tässä viimeisen viikon aikana, ja kiire näyttää jatkuvan. Noh, ehkä kiireessä on puolensa, jos sitä ei jatku ihan loputtomiin.

Viime viikolla olin OmaMökkimessuilla Helsingissä puhumassa kuin Runeberg. Tietty oman kunnan puolesta. Mukavaa oli ja erityisen mukava oli tavata kesäasukkaita! Siitä tulee jo vähän kesäfiilikset ihan itsekseen. Nytkin paistaa muuten ihanasti aurinko!

Pääsiäiskortit jäi sitten tekemättä, mutta jostain pitää osata luopua ja nyt se oli kortit. Olin kyllä hakenut jo kirjastosta korttikirjankin ja ostin (vaikka taas kerran lupasin itselleni, etten osta mitään) uuden kanaleimasimen. Eihän se leimasin kyllä käyttämättä jää, ehei.

Kaikki lapset ja kissat ovat kotosalla olleet jo maanantaista. Tuntuu tosi hyvältä, kun talo on täynnä elämää ja ääniä. Kissoille on naurettu oikein urakalla, on ne vaan niin hupaisia eläimiä.

Käsityöt on sitten jääneet myös vähän taka-alalle, mutta se on vain hyvä. Innolla odotan taas sitä hetkeä, kun saan kutimet käsiini!

Isotäti

Siitähän piti vielä elvistellä, että olen nyt sitten kolminkertainen isotäti! Jesh!

Aurinko!

Kevät on kai sitten tullut jo ihan tosissaan! Aurinko paistaa ja lumet sulavat ihan hurjaa vauhtia. Meillä on jo ripoteltu tuhkaa hangille oikein urakalla. Sitä paitsi, kohtahan lämmittäminen vähenee, joten tuhkakin vähenee (paitsi saunastahan sitä tulee ihan joka päivä lisää).

Kävin tänään piristämässä itseäni päiväkodissa. Kai minulla sinne joku asiakin oli, mutta siellä iloiset ja uteliaat lapset on kyllä sitä jotain! Tosi paljonhan niistä lapsista on tuttuja, niin ja tädit tietty. Mietin siinä kyllä pihalla, että kyllä niillä päivistädeillä täytyy olla silmät selässäkin.

Uimassakin ehdin jo tänään käydä. Nyt avannossa käynti on todellista shokkihoitoa: aurinko, valkoinen hanki ja jääkylmä vesi. Mutta mikä määrä energiaa sieltä saankaan! Ja taas toisaalta, kyllä se mieltä vähän rauhoittaakin.

Eiköhän nyt ole sitten teekupposen aika...

Puput

Tässä uudet puput, innokkaina. Tulee mieleen kirja nimeltä: Minä ja pikkusiskoni Kukkakaali, taitaa olla Nilsson/Eriksson tuotos.

Aurinkoa ja avantoa

Yöllä hurjia pakkasia ja avanto pienee, kunnes minä menen sinne ja rikon reunoja. Avannossa on tosi hienoa tällaisilla ilmoilla, kun kirkas aurinko, jääkylmä vesi ja hohtava valkoinen lumi... huh, siinä sitä sielu saa voitelua ja ruumis hyvän olon.

Töitä on tullut tehtyä myös, mikä sinänsä on minulle outoa - ei työnteko, vaan vuodenaika - en ole mikään kevätihminen, enemmänkin rakastan syksyä, synkkiä ilmoja, vesisadetta... silloin olen energisin. Siis näin sitä oppii ihminen 5-kympin kynnyksellä vaikka mitä.

Käsityötkin edistyvät. Sain juuri paketin vanua, hyvää ja kunnollista. Puput saivat siis uuden täytteen ja odottavat laatikossa seuraavia myyjäisiä/kirpputoria tai jotain, jossa ne myydään.

Nyt pakkaan uimakamppeet ja repun ja lähden kunnantalolle hoitamaan kunnankulttuuriasioita.

Lautapelejä

Tänään aurinkoisena kevätpäivänä meillä on kirjastossa lautapeli-ilta. Odotan kyllä innolla pelaamista, niin ja tietenkin pelaajia. Tässä sen taas huomaa, miten monipuolinen työ on innostavaa! Ja mukavasti oli tiedotusvälineetkin huomanneet peli-iltamme.

Eilen illalla tein pehmopupuja, ja huomasin, miten mukavaa sekin on. Lankaa oli tosin vähän liian vähän, eli voi olla, että korvat tulevat jostain muusta langasta. Mutta sillä ei ole väliä, päinvastoin, se voi olla ihan kiva. Niistä voi tulla vaikka karvakorvapupuja:)

Uudet sukatkin on alulla. Pitää olla sellainen telkkarikäsityö ja sitten sellainen, johon pitää enemmän keskittyä. En nyt sitten tiedä, onko pupun tekeminen sitten sitä keskittymistyötä...

Nyt kuppi teetä ja pelit autoon ja menoksi! Jesh!

Sunnuntaiaamu

Aurinko paistaa tosi hienosti tänään. Täytyy yrittää mennä tänään ulos, vaikka ihan kameran kanssa. Katselinkin tuossa keittiön ikkunasta, kun orava oli lintulaudalla (tai meillä on sovittu niin, että oravat voivat ihan luvan kanssa käydä toisella lintulaudalla). Niitä on tosi mukava katsella.

Eilen aloitin kahden pupun tekemisen ja sitten huomasin, ettei minulla olekaan vanua. Eläköön netti! Sain sitten tilattua heti pari pussia, ja ne onkin varmaan postissa jo tiistaina tai viimeistään keskiviikkona. Ihan kuin niillä pupuilla nyt olisi niin mahdoton kiire...

Perjantaina kävin kaupungissa (ja ainut kaupunkihan minulle on Jyväskylä) ja tulin kotiin yhden pyykkikopallisen kanssa äidin pöytäliinoja. On sitten valkoisia liinoja ja kangasserveettejä isommallekin porukalle. Tänään sain ne jopa laatikkoon. Upeita liinoja! Jaettiin siskon kanssa ne tasan ja molemmille riitti kyllä aivan tarpeeksi! Onneksi minulla on mankeli, sillä ei niitä muuten jaksaisi kukaan (vihje Heidi, hae mankelisi takaisin Sipiltä) silittää. Niin ja sain joululahjankin, tai oikeastaan kaksi: upeat lapaset ja loistavan käpyviritelmän! Kiitos!

Jaaha, jos vähän aikaa tekisi ihan oikeita töitä tässä koneella...

Villasukkia pojille

Viikonloppu meni ja kahdet villasukat tuli valmiiksi. Pojat laittoivat sukat vaan heti jalkaa, etten edes kuvaa ehtinyt ottaa. Ilmeisesti sukat tulivat tarpeeseen (pyykkikorissa näkyy olevan nyt sitten vinopino villasukkia).

Istuinkin sitten eilen yläkerrassa ja selasin ison pinon vanhoja käsityölehtiä, kun etsin yhtä tiettyä ohjetta. Ohje onkin sellaisessa lehdessä, jota minulla ei ole. Siispä kirjastoon etsimään!

Lumet on nyt pudotettu liiterin katolta, voidaan kaikki kai huokaista helpotuksesta. Nythän tuota näyttää tulevan lisää, mahtuu sitten katollekin.

Hiljaista on, kun talo tyhjeni eilen. Jäätiin isännän kanssa kahden. Oletettavasti minä levitän kaikki käsityöt yläkertaan, vingutan vinyyleitä ja nautin siitä, että saan olla rauhassa:) Kunnes tulee hetki, jolloin haluan kaikki lähelleni!

Lämmintä

Hiki tuli töihin kävellessä, kun elimistö ei ole tottunut näin lämpöisiin keleihin. Noh, äkkiä näihin lämpätiloihin varmaan tottuu.

HIrveä paniikki ihmisillä nyt sitten katoille. On se kumma, miten meitä ihmisraasuja oikein säikytellään! Välillä sodalla, välillä sianmaksalla, nyt on vuorossa lumet. Aivan, kun ihmisten omat aivot olisivat jo niin jämähtäneet, että kaikesta pitää antaa ohjeistus (ja usein se on se pelottelu, mikä saa meidät liikkeelle).

Huovutin eilen parit lapaset ja hyvät tulivat. Kaksi kertaa pikaohjelma, niin se on juuri sopiva. Kokeilin kerran pitkää ohjelmaa, niin tuli parit lasten lapaset sitten. Varastoissani onkin nyt sitten monta kerää huopuvaa lankaa, että pääsen neulomaan ensi talven annosta.

Aamun ensi asiakkaat ovat käyneet, nyt on ehkä aika nauttia kupponen teetä.

Viimeisimmät käpyviritelmät

Tässä viimeksi tehdyt pehmoeläimet. Näiden tekeminen on muuten tosi mukavaa!
Tuosta "käpyviritelmät", joskus sitten myöhemmin.

Viikonloppu kirjastossa

Lauantain ja sunnuntain vietin työn merkeissä, eli kirjastossa (teen välillä muutaman vuoron kuukaudessa, niin pysyy ammattitaito tallessa - sitä paitsi, kirjastotyö on minusta tosi ihanaa!). Mukavasti olivat jo lähteneet nuo lomalaisetkin liikenteeseen, vaikka lunta ja pakkasta piisaa tosi paljon. Mutta eihän se lukuharrastusta haittaa ollenkaan.

Sunnuntaina meillä oli sellainen Talvipäiväntupsahdus torilla ja kirjasto olikin sitten sopivasti auki, jotta ihmiset pääsivät välillä lämmittelemään ja tietenkin lukemaan lehtiä. Tulikin siinä mieleen, että kas kun meillä ei ole vielä kukaan innostunut lukusalin aukipitämisestä (tai kai siitä moni innostuisikin jos joku vielä maksaisi siitä palkkaa).

Kirjastossa on mukava olla töissä, samalla kun järjestelee hyllyjä, niin mukaan tarttuu lukemattomia kirjoja, joita sitten pitää uusia, kun ei kuitenkaan kaikkea ehdi lukea. Nytkin on kesken yksi Cussler ja Lehtolainen. Ja sitten kun välillä katselen noita käsityö- ja askartelukirjoja, niin ei ihme, etten ehdi oikein noita kotihommia tehdäkään:)

Aina voi oppia jotain uutta

Niin kai minäkin olen sitten hurahtanut tähän blokkailuun, tai ainakin on yritystä oppia. Niin ja tietenkin kirjoittaa omista haaveista ja harrastuksistani.

Juuri ennen saunaa

On siis lauantai-ilta, ja on ihan pakko kokeilla onnistunko oikeasti luomaan oman blogin ja vielä kirjoittamaan sinne jotain.

Olen kiivaasti selannut erilaisia käsityö- ja askartelublogeja (ja tietty kaiken laisia muitakin)ja äimistellyt, että miten upeita ja ihania töitä ihmiset ovat tehneet! Sitten tietenkin mietin, että kehtaanko edes omia tekeleitäni (ja juttuja) tänne tuoda, mutta päätös on päätös!