Huovutusta

Viikonloppu meni huovutuskurssilla ja sain aikaiseksi vaikka mitä. Eli ensimmäiset varsinaiset joululahjat on nyt sitten tehty ja tekeleet ovat kuivumassa kotona. Oli tosi mukavaa puuhastella omiaan koko viikonloppu, ja vielä kun seura oli niin loistavaa! Ja miten hienoja töitä siellä tehtiinkään!

Ja tietenkin kotiinkin asti ostin vähän materiaalia - vaikka materiaalia on kaapit pullollaan jo valmiiksi - , jos vaikka innostuisi jatkamaan... ilahdutan siis kaikkia sukulaisia (varsinkin lapsia) säälittävillä käpyviritelmillä:)

Tohtorin sukatkin ovat jo valmiit, tai lankojen päättelyt ja prässäys, niin saan nekin sitten postiin. Eli joulu on tulossa ja energiaa riittää. Eilen sain avata jo adventtikalenterin ensimmäisen luukun, ja ylläri pylläri, kynttilähän siellä:)

Tänään on "klubitalolla" pikkujoulut, eli uimakopilla. Sain meinaan aivan loistavan kutsun sähköpostiini yhdeltä uimamaisterilta (meitähän on siis kolme) ja tarkat aikataulut, kuinka pikkujoulut etenevät. Nyt jo naurattaa!

Teetä menee mukitolkulla näin kylmällä. Iloista adventinaikaa!

Tohtorin täti

Sisareni tytär väitteli perjantaina tohtoriksi Jyväskylässä. Kyllä on hieno homma! On se hyvä, että Sipi hoitaa koko serkussarjan puolesta nämä asiat, niin loput 9 saa ottaa elämän sitten rennosti. Vaikka täytyy kyllä sanoa, ettei Sipikään näyttänyt niin kovin stressaantuneelta, kun lauantaina tavattiin. Päin vastoin, Sipi näytti oikein rentoutuneelta ja iloiselta. Se on oikein.

Kovasti me kaikki muut ihailtiin ja oltiin erittäin iloisia suuresta saavutuksesta!

Sipi olikin kutsunut lounaalle vain parikymmentä henkeä, joten ehdittiin jopa jutella melkein kaikkien kanssa. Paitsi tietty, istuin Eevan vieressä ja naurettiin kovaäänisesti kaikille vanhoille jutuille. Mutta ah kuinka hyvää se kunnolla nauraminen tekikään.

Ruoka oli juhlissa aivan erinomaista. Vaikka Paavo tietty jännitti jo mennessä, että siellä on tietty lihaa ja läskiä. Mutta eipäs ollutkaan, vaan tosi hyvää kalaa ja älyttömän herkullista valkosuklaajälkiruokaa, nam nam. Ja kun päälle sai vielä kupin hyvää teetä, niin namskis.

Retki Siilinjärvelle

Juhlin vielä syntymäpäiviäni Siilinjärvellä Kunnonpaikassa ystäväni Tertun kanssa. Perheeni osti minulle kahden hengen viikonloppuhuilaamisen kylpylässä. Ei muuta kuin Terttu kyytiin ja menoksi. Ja mukavaa oli! Saimme ihania hoitoja, nukutti tosi hyvin ja minä jopa ulkoilin. Niin ja valmista ruokaa!

Väkeä oli kuin pipoa, olihan siellä Olavi Virta laulukilpalujen finaali. Noh, en tietenkään ole koskaan kuullutkaan sellaisista kilpailuista, mutta nyt sitten tiedän niistä vaikka mitä:) Kuten että ensimmäinen kilpailu oli 2002, tänä vuonna karsintaan osallistui 300 henkilöä...

Ilma oli upean syksyinen. Lauantain aamuna maa oli aivan valkoinen! Ja lunta oli aika paljon. Se kyllä sitten suli päivän aikana, tietty. (Mehän olimme siellä jo lokakuun puolella). Reipas kävely ulkona, kymmenkahvit ja kiireesti lillumaan kylpylään. Olihan meillä tietty turvekylpyä, jalkahoitoa ja hierontaa... pitäisköhän täyttää pyöreitä vuosia useimminkin?

Kissat

Tyttären kissat majailevat meillä ja johan on tekemistä. Hyvä, että aamulla ehdin toimistoon lähteä. On se hyvä, ettei meillä voi olla jatkuvaa eläintä kotosalla, olen ihan tyytyväinen hiljaisiin hyvin käyttäytyviin villakoiriin sohvan alla.

Mutta siis, Vitsku eli Vidia on ollut jo jonkin aikaa sulostuttamassa oloamme. Toinen on niin söpö ja niin blondi, että oksat pois. Vitsku istuu kuin posliinikissa kukkalaudalla, jollei ryntäile kuin pingispallo paikasta toiseen.

Natsku eli Naiad (meniköhän tuo nyt oikein) on sitten vähän toisen lainen kissaneiti, eli lymyilee yleensä sängyn alla tai "pömpelissä". Mutta on kaunis! Todellinen pikimusta kaunotar. Täytyykin muuten ottaa kuvia, jos onnistun saamaan Natskun niin paljon pois sängyn alta.

Kävinpä muuten tuossa välissä jo avannossakin, siis on jo ihan oikea avanto! Ja voi miten hyvältä kylmässä vedessä uiminen (ei mikään pulahdus) tuntuukaan - jälkeenpäin:)

Retki Vuolenkoskelle

Olin siis ihan työhommissa yhtenä päivänä Vuolenkoskella, joka on muuten ihan lähellä! Olin jotenkin kuvitellut pienessä päässäni, että se on jossain keskellä sydänmaita. Noh, elämä on täynnä yllätyksiä.

Ilma oli ihana, todellinen syyspäivä. Aurinko paistoi ja vesi kimmelsi. Jäi muuten uiminen siltä päivältä, kun en kehdannut tuohon järveenkään hypätä. Täytyy yrittää käyttäytyä, edes joskus:)

Muuten varsinainen koskihan on padottu jo aikoja sitten, tuo on vain pieni puro, joka meni kalalampeen. Koski tuottaa sähköä, mutta onneksi tuollainen todella kaunis puro on jätetty ihailtavaksi. Ja veden solina, mikä ihan ääni!

Ehkä kuppi teetä olisi nyt paikallaan, vai mitä!