Kissoja ja muuta mukavaa

 Vidia ja Pecus leikkivät, tai jotain sellaista. Ilmeisesti tämä tolppa on paras, koska siinä pitää rähistä tai sähistä eniten. Vidia kuitenkin nukkuu siinä suurimman osan päivästä (luulee varmaan, että me luullaan Vidian katselevan lintuja). Pecus härvää siinä niin kauan, että Vitsku häipyy. Hauskat eläimet!

Tässä sitten viimeisin nukke ja ihana kukkakori, jonka sain mummu-kerholaisilta (siis senioritietotekniikkakurssilaisilta). Aivan ihana. Nostin sen viikon loppuna ulos rappusille, kun se on niin kaunis.

Kissojen valtakunta

Pääsiäisestä (ja valtavasta määrästä suklaata) on selvitty ja mitä jäi käteen - kaksi kissaa. Tai noh, toinen on jo ollut vähän aikaa, mutta toinen tuli viime viikolla. Mukava niitä on seurata, pikku-kissa pitää aivan hirveää meteliä, murisee, sähisee (tai pihisee), sylkee ja pätsähtälee ja isompi on vähän äimänä koko touhusta. Kissojen elämä piristää meidän talon elämää tosi kovasti.

Pääsiäisenä nautin kovasti ulkoilusta, siis tein ruokaa ulkona (meillähän on maailman paras pihakeittiö), leikkasin omenapuut ja katselin perhosia ja kuuntelin linnun laulua. Ja vähän kävin uimassa, kun vielä on pieni avanto jäljellä. Nyt kun katselen täältä työhuoneen ikkunasta, niin eipä juuri ole montaa jäälauttaa tuossa järvellä. Ja aurinko paistaa! Tulee lämmin päivä.

Kevätahdistus alkaa väistymään ja mieli piristyy - on sitä tässä jo odotettukin:) Alan hiljalleen saamaan aikaiseksikin jotain, viikonloppuna vielä pesin olkkarin ikkunan ja vaihdoin kukkiin mullat. Huh ei ihme, että väsyttää:)) Nyt jos koskaan olen ansainnut kupin teetä (tuli siis hiki niin kuin laiskalle töitä laskiessa...:)).

Kissojen valtakunta - on muuten aivan loistava elokuva!

Kevätmessut

Olin tuossa viime viikolla Helsingissä Kevätmessuilla edustamassa mitäs muuta kuin omaa kuntaa eli Pertunmaata. Kiirettä riitti ihan koko ajaksi, eikä tahti meinaa tästä nyt edes hiljentyä. Osastollamme viipyi pari julkkistakin vähän aikaa... Eli Mikkelin Kesäteatterin kaartia.

Messuilla oli kaikkea ihanaa, paljon sellaista jota en tiennyt tarvitsevani - mutta olin tosi tiukkana: Kallelle toin ovikolkuttimen, siinä kaikki! Hyvä minä!

Kukkaloisto oli huumaava! Mitä uskomattomampia asetelmia ja värien loistoa! Huh, kävelin puutarhaosaston läpi joka aamu ja nautin tosi kovasti näkemästäni!

 Ehdin tavata vanhan ystävättärenikin Hesan reissulla, eikä oltukaan tavatta lähes 30 vuoteen! Ja mehän ei oltu muututtu juuri lainkaan - mitä nyt minä harmaantunut täysin:) Hieno tapaaminen. Tuskin olen vieläkään toipunut siitä tunneryöpystä.

Kevät on tullut ja pyykit kuivuu pihassa, Vidia-neiti (tyttären kissa) vahtii pihapatiolla tai parvekkeella joka ikistä kärpästäkin:) Hauska eläin.

Uimassakin käväisin tuossa aamupäivällä, ja avanto vain suurenee ja lokit kirkuu kivellä. Kyllä, nyt olen ansainnut kupillisen iltapäiväteetä.