Joulumarkkinoille Jyväskylään

Noh, johan kesti, ennen kuin sain tänne jotain kirjoitettua. Käsitöitä on ilmestynyt nurkkiin ihan reippaasti, osa lähti jo etukäteen sisaren kyydissä Jyväskylään. Sillä viikonloppuna ollaan taas Tertun kanssa joulumarkkinoilla! Se on ihana pieni loma (siis pieni muutos arkeen tekee tosi hyvää). Eiköhän siskolla pidetä pienet pikkujoulutkin, niin kuin asiaan kuuluu. Ja sitten onkin jo ensimmäinen adventti, joten joulu on jo ihan kohta.

Joulukortteja olen taas tehnyt papan kanssa yhteistyössä, eli isä maalasi pieniä akvarellejä ja minä sitten niihin laitoin vähän kimallusta ja muuta sellaista.

Sitten meillä oli täällä Pertunmaalla huovutuskurssi, oikein kunnollinen jouluhössötyskurssi. Huovutimme aivan ihania joulukelloja!

Olen kyllä neulonutkin vaikka mitä, tässä vierassukat, ihan 7veikasta. Näitä olen vienyt mennessäni kyläilemään. Pitäisi itselle neuloa tänne kotiin myös vierassukkia...

Himmelikurssi oli aivan loistava! En ole elämässäni tehnyt yhden yhtä himmeliä, mutta niin vain sain aikaiseksi tällaisen vähän erilaisen himmelin. Se sitten oli mukavaa puuhaa. Toinen on tulossa, saas nähdä valmistuuko jouluksi se toinen. Voihan sukulaisparat :)

Olin tässä viikon verran kirjastossa töissä ja siellä kun on tuota materiaalia vaikka sitten kirjaenkeleitä varten. Ja ei kun taittelemaan enkeleitä. Uusimmassa Ihana-lehdessä oli ohje. Hihat näillä on meidän yhdestä vanhasta astiapyyhkeestä, hiukset villatopsia. Kaikki muut löytyivät omista nurkista paitsi pää, eli styroxipää piti käydä ihan ostamassa.

Ja niinhän se talvi tuli (taisi kyllä mennäkin) ja meidän muumitalo peittyi lumeen ja kävi talviunille...

Kyllä ehdottomasti olen ansainnut kupposen teetä...

Tiden löper

Siis aika kuluu, ettei perässä pysy. Tietenkin nykyään aikaan vaikuttaa tosi paljon pienet ihanat Ada ja Elias, eli kun heistä on kyse, niin kaikki muu saa väistyä.

Kevät on jo kohta kesä ja odotan kuumeisesti, että lehti tulee puihin, niin oma oloni paranee - luultavasti. Sitä paitsi, kesä ja museo odottavat minua jo kovasti ja minä odotan museolle pääsyä. Siellä on mukava puuhailla kaikkea kivaa kuten leikata nurmikkoa :) ja tietenkin odotan sinne kovasti kävijöitä.

Käsityöpuolellakin on tullut tehtyä jotain. Tyttären mosaiikkipöytä valmistui vihdoin! Minähän en sitä saanut tietenkään saumata, kun ei siitä olisi mitään tullut kuitenkaan heh heh. Noh saadan isäntäkin osallistua minun säälittäviin käpyviritelmiin ihan mieluusti.

Neulomisiakin on tullut tehtyä, tein lopulta viidet Maariat ja kaikk mänt, siis lahjaksi. Mukavaa, että pitäjiä löytyy. Virkkasin muutaman huussinmaton, ne menee Talvikkiin myyntiin ainakin näillä näkymin.

Mitähän sitten tekisi? Ehkä aloittelen huovutettavien lapasten teon, ettei taas jäisi viime tippaan. Mutta nyt on jo kymmenkahvin aika (siis menepä keittämään itselleni kupposen teetä).

Tuossa vielä lopuksi muutamia äitienpäiväjuttuja... Hieno päivä, kaikki olivat kotona!
 

Äitienpäivä leipomukset

Adan ja Eliaksen äiti toi tullesaan äitienpäiväksi aivan ihanan kakun!

Ja Kassu toi hempeän kauniin kukan, joka sopii kuistille ja tuo sinne ihanaa tuoksua!

Pääsiäisen aikaan

Pääsiäinen on aika aikaisessa tänä vuonna, mutta niin on luontokin. Pihassa on vielä lunta, mutta kovin on vähiin käynyt. Toin jo hyvissä ajoin koivunoksia ja mustikanvarpuja sisälle maljakkoon. Niihin tuli tosi nopeasti pienet lehdet ja mustikkakin kukkii niin somasti. Anoppi laittoi aina tosi aikaisin koivuja maljakkoon ja mietin aina, että kyllä minäkin joskus.

Käsitöitäkin on tullut tehtyä jonkin verran. Olen harjoitellut kirjoneuleita (ei ole oikein minun juttu, mutta pakkohan sitä oli kokeilla). Huussinmattoja on tullut virkattua muutamia, jos veisin ne vaikka Talvikkiin myyntiin. Saas nähdä. Ja sukkia tietenkin. Tein parit Maariat, Katalle polvenylisukat ja sitten noita kirjoneuleranteistimia tuli tehtyä kolmet.

Ada ja Elias olivat meillä koko viikonlopun! Tällä kertaa vanhemmat eivät tulleet hakemaan kesken kaiken lapsia takaisin. Ja meillä oli niin mukavaa... Ihania ipanoita. Minä nukuin tietenkin toinen silmä auki yöt, sehän kuuluu asiaan. Isäntä ja Ada sen sijaan nukkuivat kuin tukit.

Nyt tässä odottelenkin ipanoita käymään. Pecus-kissa on meillä jo täällä, nukkuu saunan lauteilla tällä hetkellä. Täytyy varmaan selittää Pecukselle, että tahmatassut ovat tulossa, pysy kaukana:)

Ehkä keitän itselleni kupin teetä, ennen kuin vieraat saapuvat. Hyvää Pääsiäistä!

Ai niin, yksi tärkeä asia unohtui toimittaa. Meille nousee Muumitalo takapihalle!

Huovutusta

Johan meni tuossa helmikuu ihan ilman blogipäivitystä.

Valmiita käsitöitä on kyllä, mutta koska kamera on rikki, en juuri ole viitsinyt niistä ottaa kuvia tabletilla. Mutta tässä vähän viime viikonlopun saldoa. Meillä oli Itä-Hämeen Kansalaisopiston sisustuskukkakurssi, vetäjänä tietty Maria Villa Mathidasta. Ja mukavaa oli!

Leilan orvokki

Kaikki viikonlopun aikana tehdyt kukat

Tertun kukka

Tuo villa on kyllä mukava materiaali, se taipuu vaikka mihin. Ja kädet on tosi puhtaat, kun kaksi päivää niitä liottaa osoin mäntysuovassa ja osin vedessä!

Muistaissani kerron vielä, että Itä-Hämeen kansalaisopiston kevätnäyttely on Hartolassa Opistolla 17.-19.4. Kannattaa käydä katsomassa upeita harrastustöitä.

Nyt on leivinuunissa tulet, taidan keittää kupposen teetä ja ihmetellä siinä samalla kevättä!

Kaikenlaista

niin kuin isäni aina sanoo. On siis tullut neulottua jotain ja aloitettua uuttakin. Eilen sain valmiiksi yhdet ranteistimet, sellaiset siniset nallelangasta. Menee varmaan johonkin myyjäislaatikkoon odottamaan parempia aikoja. Ja kun kamera on rikki, niin ei tule kuvattua millään muullakaan tekeleitä ja harmistus on kova.

Mutta sitten olen tehnyt Adalle villahaalarin ja Eliakselle villatakin. Eilen sain ystävättäreltäni ihania rondon vauvavillalankaa! Ihania värejä! Taidan niistä aloittaa Adalle ensi talveksi oikein pitkähihaisen villahaalarin.

Eliaksen villatakki on teeteen alpakkaa, pitäisi olla lämmin. Kokeilin ensimmäisen kerran tuota kaarroketta ja sehän oli ihan mukava neuloa. Ehkäpä kokeilen sitä uudestaankin. Villatakkihan on tietty aivan liian suuri Eliakselle, mutta pikku-ukko kasvaa sitä  vauhtia, ettei kukaan meistä pysy perässä. Ohjekin taisi olla muuten teetee:n ohjeita.

Adan haalarit on sitten dropsin babyalpacasilkkilankaa. Väri on oikeasti ihan lila. Ohje onkin sitten omasta päästä, kun en mielestäni mistään löytänyt (tai siis yhdistetty monesta eri ohjeesta).

Ada-neiti oli meillä muuten ensimmäistä kertaa yksin yökylässä! Oli ihanaa, ainakin minulla ja vaarilla :). Vidia-kissa etsi itselleen aina vaan korkeampia paikkoja, kun pieni tahmea käsi läheni. Adan piti olla kolme yötä, mutta vanhemmillaan petti pokka ja hakivat tyttösen pois jo toisen yön jälkeen :) Olinkohan minäkin samanlainen...
Nyt kuppi teetä, ehdottomasti.

Joulufiiliksissä

Tämän joulun paras juttu oli tietenkin se, että saan olla kahden ihanan ipanan mummu! Siis Adalla on pikkuveli nimeltään Elias. On se vaan hienoa kuulua ihan eri kastiin, siis mummukastiin.

Aadis esiintyi niin kuin vain 1-vuotias voi esiintyä edukseen ja varsinkin vaari on kyllä jo kiedottu pikkurillin ympärille. Elias on vielä niin pieni, että sylissä sai pitää vaikka kuinka paljon. Hän on sellainen pieni teräsmies.

Sain "keskeneräisten käsitöiden" joukolta aivan ihanan amarylliksen! Todella kaunis ja saan nauttia siitä vielä pitkään, sillä juuri jouluaattona se aukaisi ensimmäisen kukan. Meidän äiti sai amaryllikset kukkimaan aina seuraavanakin jouluna, minä taas kerran yritin, mutta epäonnistuin. No jos tästä kukasta sitten onnistuisi...

Yleensä meillä on joulun ainakin kolme joulukuusta, joista sitten valitaan se sisälle tuotava. Tänä vuonna isäntä toi kuusen suoraan sisään ja koristeli sen. Mukavaa. Ja kuusi oli kaunis niin kuin aina. Kissatkin antoivat sen olla rauhassa. Siis jouluna meillä oli kaksi kissaa Pecus ja Vidia. Ja tietty Usva-koira härväsi joukossa mukana. Ukkoja, akkoja, kissoja, koiria... Mikäs sen mukavampaa kuin on kunnon härdelli menossa :) Siis kotosalla kävi tietty koko muukin porukka:)

Muistelen aina jouluna vanhan kodin joulua. Minun tehdävänäni oli kiillottaa kuparipannut ja siivota ompelulaatikko. Itselläni on kaksi kuparipannua. Tuo pienempi on vanhemmiltani häälahjaksi saatu pannu. Sillä Signe-mummu keitti itselleen kahvit. Pannu on tinattu, eli kyllä sillä vieläkin voisi kahvit keittää. Tuon toisen olen saanut isännältä, huutokauppatuliaisena.

Tänä jouluna seimi olikin esillä meidän kirkossa, joten kotiin sitä en sitten laittanut ollenkaan. Ensi vuonna sitten, jos vaikka saisin siihen tehtyä ne tietäjät. Loppiainen

Käsitöitä on tullut väsättyä, vaikka niin päätin, että nyt pidän taukoa. Aadikselle on valmistunut villahaalari, isännälle sukat... ja nyt etsin Eliakselle villatakin ohjetta...

Kuppi teetä, eikö.