JOULU tai siis melkein

Joulu on kyllä aivan ehdottoman parasta, mitä voi vaan olla. Ulkona ei kyllä kovin jouluiselta näytä, sillä harmaata harmaata ja harmaata (minuahan se ei haittaa, lempikelejä). Paljon ovat ihmiset laittaneet jouluvaloja joka puolelle ja ne valot näyttävät nyt kauniilta tässä pimeydessä.

Meillä on kyllä Soralassa valoa nyt, sillä kissa ovat valloittaneet huushollin. Vidia nyt on ollutkin jo jonkin aikaa, mutta eilen tuli sitten Natsku ja Luka-herra. Ja huh ja puuh. Onneksi ei asuta yksiössä:)

 Luka-herrahan on tyttären uusin valloitus (tai siis Luka on valloittanut tyttären), suuri kuin mikä, siis kissa ja kovaääninen. Asiaa tuntuu olevan tosi kovasti, milloin mistäkin pitää kertoa.

Natsku ottaa onneksi elämän rauhallisesti ja on majoittautunut taas kerran yläkertaan pöydän alle. Mikäs siellä on ollessa, kun tarjoilu pelaa.

Tässä muuten vihdoin Kielo (Selina Josefiina). Sekä sisareni (Ämmi siis mummu) ja minä, ylpeä iso-täti. Kielo on kyllä sellainen ihana pieni ihmisen alku, pyöreät pehmeät posket ja muutenkin söpö.

 Noh tänään oli sitten vielä Pertunmaan Allit e.r.y:n pikkujoulut klubitalolla. Eli avantouimareille tarkoitetussa pukukopissa. Juotiin glögiä ja syötiin pipareita ja tietty uitiin. Laiturilla meillä oli kaunis kynttilälyhty. Kyllä elämä on sitten mukavaa!