Muisteluita...

Tänään sain vihdoin käsiini kirjan - Fadang viattomuuden aika - joka kertoo 70-luvun puolivälissä Jyväskylässä... Nauroin tietenkin vedet silmissä, sitten vähän oikeastikin itketti (mutta sillai kivasti), tuttuja ihmisiä ja tekemistä löytyi vaikka kuinka. Miten ihanaa, kun lähistöllä pyöri sellainen henkilö, joka vähän "dokumentoi" meidänkin nuoruutta, edes nyt jälkikäteen.

Vaikka yleensä kirjoittelenkin tänne käsitöistä ja muista säälittävistä käpyviritelmistä, niin jotenkin olen myös kovasti muistellut menneitä (se taitaa kuulua ikään). Onneksi olen elänyt nuoruuden, siis tekemällä ja kokeilemalla, niin on sitten jotain mustelemista. Varsinkin ne mukavat muistot on niin mukavia, että!

Meillähän oli aivan loistava porukka Puistotorilla, turvallinen porukka tehdä kaikkea, siis todellakin kaikkea. Jari kirjoitteleekin kirjassaan usein tenniksestä ja sehän se meidänkin perheessä oli kova sana. Tai ainakin muistan veljien ikuiset tenniskengät, -pallot, -mailat yms. keskellä eteistä. Tai ne lukemattomat puhelut meille "Onks kentällä vettä?" "Onks kenttä vapaa?" jne. Meidän parvekkeelta kun näki suoraan tenniskentälle.

Tarviikin varmaan mennä isän kätköille kaivelemaan vanhoja valokuvia.

Teetä, ehdottomasti kuppi teetä.