Konsertissa

Emilia Vesalainen

Emilia Vesalainen ja Maija Weitz

Järjestin meille tänne Pertunmaalle talvisen konsertin ja se oli UPEA! Emilia Vesalainen, nuori ja kaunis (myös ääni) sopraano esiintyi ihanan luontevasti ja kyllä siellä konsertissa muutkin pyyhkivät silmiään kuin minä! Ja sitten Maija Weitz, tuo loistava pianisti, huh, vieläkin tuntuu ihanaa hyrinää sielussa. Ja sitä paitsi, ohjelma oli hyvä! Ensin hiukan rauhallista ja ehkä vähän surullistakin musiikkia, mutta sitten väliajan jälkeen - huh mikä riemu olikaan Emilian äänessä ja Maijan kädet suorastaan juoksivat koskettimilla. Ja mikä parasta, sain olla vahtimassa nuotteja, siis melkein kuin oikeissa konserttisaleissa on nuottien kääntäjä, noh, minä siis vahdin, ettei nuotit valu pitkin lattioita! Mutta se oli hieno fiilis!

Konsertista sain siis hurjasti energiaa ja hyvää mieltä, toivottavasti pitemmäksikin aikaa. Ja konserttiin pääsin ihan oman kodin nurkille, siis ei mitään tuntien ajamista ja parkkipaikan etsimistä. Jesh!

Tipi ei tiedä mikä hurja peto vaanii ikkunan takana:)

Pecus, tuo kissojen keisari, saapui meille perjantaina. Ja kyllä nyt taas tietää, että kuka se onkaan huushollin pomo. Siitä ei todellakaan ole pienintäkään epävarmuutta. Mutta on se vaan niin ihana! Tuijottaa ja kapsuttaa, niin johan marssitaan kaikki tahdissa:) Muuten, Pecus (Jebulis, keisari jne) on sitten ihan sisäkissa, eikä todellakaan vaani lintulaudan alla lintuja, vaan kuistilla lasin takana.

Mutta tänään on mummu-atk:ta (jesh mukavaa), joten kuppi teetä ja menoks, sanoi annie lennox... tai jotain:)