Yöllä hurjia pakkasia ja avanto pienee, kunnes minä menen sinne ja rikon reunoja. Avannossa on tosi hienoa tällaisilla ilmoilla, kun kirkas aurinko, jääkylmä vesi ja hohtava valkoinen lumi... huh, siinä sitä sielu saa voitelua ja ruumis hyvän olon.
Töitä on tullut tehtyä myös, mikä sinänsä on minulle outoa - ei työnteko, vaan vuodenaika - en ole mikään kevätihminen, enemmänkin rakastan syksyä, synkkiä ilmoja, vesisadetta... silloin olen energisin. Siis näin sitä oppii ihminen 5-kympin kynnyksellä vaikka mitä.
Käsityötkin edistyvät. Sain juuri paketin vanua, hyvää ja kunnollista. Puput saivat siis uuden täytteen ja odottavat laatikossa seuraavia myyjäisiä/kirpputoria tai jotain, jossa ne myydään.
Nyt pakkaan uimakamppeet ja repun ja lähden kunnantalolle hoitamaan kunnankulttuuriasioita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti