Avovesiuintia

Talvi on mennyt ja avanto kadonnut, olen siis siirtynyt avovesiuintiin. Luin joskus aikaa sitten lehdestä eräästä ihmisestä, joka harrasti luontouintia. Noh, siinä äimistelin moista ihmettä, kunnes jatkoin lukemista ja huomasin harrastavani myös tuota loistavaa uintimuotoa... Eiköhän me kaikki:) Nauratti kyllä kovasti, kun tajusin, että ihminen ihan tosissaan kertoi, kuinka hänellä on upea harrastus, hän ui luonnonvesissä! Vesi on joka tapauksessa vielä aika raikasta ja ah niin piristävää.

Kiire jatkuu vielä, odotan kovasti kesää, että pääsen museolle nauttimaan linnunlaulusta ja muista luonnon ihmeistä. Siellä on ihanaa istua Vanha-Rantalan talon kuistilla ja hörppiä teetä. Katsella pörriäisiä ja nuuhkia kesän tuoksuja.

Vein muuten pyykit jo tuossa ulos, kun paistaa aurinko, joka kummasti piristää eilisen räntäsateen jälkeen. Sitä paitsi yöllä oli pakkasta ja joku tollo (lue minä) jätti auton pihaan, kun en jaksanut (köh) viedä sitä autokatokseen, niin ikkunat oli ihan jäässä. Onneksi aurinko on auton ikkunat jo sulattanut. Ja kohta kuuluu olevan toinen koneellinen valmista puhdasta pyykkiä vietäväksi ulos.

Minulla kun on tämä kotitoimisto täällä alakerrassa (entinen perunakellari), niin tulee pakostakin pidettyä taukoja koneella istumiseen, kun pyykkikone hurisee tuossa viereisessä käytävässä. Taidan kyllä käydä keittämässä kupposen teetä tässä välissä.