Onko elämää joulun jälkeen?

No on tietenkin, mikäs se on massun viekussa köllöttää, ja katsella, kun kissat makailee sohvalla ja viettävät todellisia kissan päiviä:)

Ihana joulu! Minusta on sitten tosi mukavaa, kun on kaikki kotona, meteli ihan hirvee - lapset ei enää huuda, mutta ne kissat! Se on meille oikea ohjelmanumero, kun kaksi pöljää kattia juoksee peräkkäin, toinen sähisee ja murisee kuin leijona ja toinen purisee. Outoja eläimiä. Minä kun ennen luulin, että kissat vaan naukuu. Niin ja kolmas kissahan se sitten nautti olostaan omassa huoneessaan.

Siis joulu. Tänä vuonna olimme todella maltillisia lahjojen suhteen! Lapsille perinteisiä kalsareita, pyjamat ja kirjat, Kallelle urheilualusasu, kirja, sukat:) On se vaan niin turvallista, kun on nuo perinteet! Joitain perinteitä pitää kuitenkin säilyttää, ainakin minun mielestä.
Meillä oli sitten kaunein kuusi pitkiin aikoihin. Se oli kyllä vähän kummallinen, sillä tuoksu oli kuin saunavastan! Mutta sehän sopii tällaiselle perheelle, joka käy saunassa joka päivä.

Avannossa en sitten ole käynyt kuin just ennen joulua. Oli meinaan aikas kylmä! Onkohan siellä avantoa enää ollenkaan? Neuloakin olen ehtinyt, huovutettuja lapasia on tullut aika pino (kuvassa kahdet lähdössä joulupaketissa eteenpäin... vähän myöhässä, mutta mutta...)

Onneksi on tuota ruokaa siihen malliin, ettei ihan koko aikaa tarvitse sitä olla tekemässä:) Eli laatikoiden lämmitykseen, jotta saan jälkiruuaksi kupin teetä:)